Kasvoin itse alkoholi "rikkaassa" perheessä jossa oli myös väkivaltaa. Muutin sijoitukseen isovanhempieni luo, jossa kasvoin kunnes lähdin omilleni. Siinä välissä äitini istui linnassa useamman vuoden... Käyden välillä siviilissä ja palaten uuden rikoksen kanssa kiven sisään.

women-in-jail-772x350.jpg

Kuvituskuva: http://www.sanjoseinside.com/2015/08/21/report-female-inmates-receive-limited-education-opportunities/

Jouduin elämään tiedon kanssa, että äitini oli narkomaani. En tiennyt mitä se on, mutta tiesin, että jotain pahaa ja sairasta se oli, kun siitä ei päässyt tai luulin enemmän, ettei siitä halunnut päästä eroon. 

Vuodet kuluivat... Kasvoin, opiskelin ja vietin normaalia aikaa työn ja kavereiden kanssa. Kun olin 20 vuotias, vierailin ensimmäistä kertaa kaupungissa mistä lähdin aikoinaan lapsena pois. Niillä reissuilla rakastuin, rakastuin niin palavasti, että muutin monen satojen kilometrien päästä pois rakkauden perään. Rakastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa, mutta rakastuin narkomaaniin. 

Seurustelimme, vietimme aikaa... Muutimme yhteen, kunnes aloin tajuamaan kuka/mikä suhteessa ohjaa toista osapuolta. Se oli huume. Itse en ikinä ollut huumeita käyttänyt, joten tämän seurustelu suhteen aikana näin mitä se on ja mitä se tekee. Näin vieroitusoireet... Näin horkat ja epätoivon mikä ohjasi käyttäjää asenteella "hinnalla millä hyvänsä". Näin mitä kaikkea yksi pieni paska ihmisen kropassa ja elämässä saa aikaan.

14600209261.jpg

Kuvituskuva: http://awdnews.com/society/why-are-heroin,-cocaine-and-other-drugs-really-illegal-we-must-never-forget-the-answers

En voi laskea kyynelten ja pahan olon määrää mitä sana huume toi. Olin onnellinen, mutta myös surullinen. Tunsin toivoa, kun hän lähti katkolle oikeasti yrittämään... Tunsin surua ja pelkoa, kun retkahduksia tuli. Valehtelua ja vetämisen peittämistä... Loppujen lopuksi meillä oli vielä kuitenkin rakkaus. Ja se rakkaus sai aikaan meidän kauniin lapsen. 

En unohda ikinä niitä tunteita mitä oli, kun saimme lapsemme syliin. Näin myös tuoreen isän rakkauden mitä se oli, kun sai pienen oman lapsen ihoa vasten. Kävimme läpi tunteita naurusta itkuun.

fatherbaby2.jpg

Kuvituskuva: http://www.lifenews.com/2015/03/31/fathers-heartbreaking-letter-to-his-disabled-unborn-baby-i-will-love-you-no-matter-what

Kunnes oli aika palata arkeen...

Moni varmana tietää kuinka raskasta on pienen lapsen kanssa arki kotona. En tiedä moniko osaa kuvitella millaista se on, kun toinen vanhemmista on narkomaani... Toivoa oli siitä, että hän pystyisi huumeet jättämään... Mutta humeet ei jättäneet häntä... Tulimme suhteessa siihen pisteeseen, että piti lähteä eri teille. 

Halusin, että hän pystyisi huumeet jättämään... Näkisin, että elämällä on joku toinen suunta. Mutta ei... Me kaikki pelkäämme narkomaanien kanssa sitä lopullisuutta mitä ne huumeet saa aikaan.

Ja niin kävi myös meillä...

Lapsen isän äitI ilmoitti, että lapseni isä on joutunut sairaalaan teholle. Tilanne sai kamalan huolen aikaan, mutta toiveen, että hän selviää... Kunnes sain puhelun aamulla, että haluatko tulla hyvästelemään lapsesi isän. Maailma romahti... Miten nykyään ei pystytä pelastamaan ihmistä?
 

3551085.jpg

Kuva: www.uusisuomi.fi

Sairaalassa meitä odotti lohduton näky... Koneet, letkut... Lääkäri joka ei anna toivoa. Hänen äiti sängyn vierellä shokissa ja silmät täynnä kyyneliä. Lapseni isä makaamassa sängyllä... Vain koneet pitivät hengissä. Ilman, että hän tiesi enää tästä maailmasta mitään. 

Täytyi sanoa ne viimeiset sanat... Kun hänet päästettiin täältä pois. En ikinä tiennyt, että jouduin näkemään vierestä, kun miehen äiti hyvästelee lapsensa... Se repi viimeiset palaset sydämestä irti. Ja kaiken takana oli huume! Sen takia äiti hyvästeli 24 vuotiaan poikansa, minä pienen lapseni isän... Toinen hyvästeli ystävän, toinen sukulaisensa. Sairaalasta ulos tullessa oli kaunis sää. Aurinko paistoi ja kuului lintujen laulu. Kevät oli tullut. Vaikea oli tajuta, että maailma ei pysähdy, kun meillä meidän maailma pysähtyy, vaan se jatkaa kulkua... Shokki oli suuri. Niin vietimme uurnan laskun ja hautajaiset... Monet illat itkien ja miettien miksi. Mutta vastauksen siihen saa ja se on huume...

Kuolemasta on jo kaksi vuotta. Silti se tuntuu melkein samalta. Kevät, joka tuo jokaiselle jotain ihanaa, tuo itselle surullisen olon... Mutta uskon, että tämän asian kanssa oppii elämään.

Hän joka poistui, ei jättänyt meitä tänne yksin, hän jätti osan itseään eli lapsemme. Pieni ihminen, joka antaa elämälle merkityksen ♡

Huume on helvetti, jokainen joka päättää kokeilla, tulisi tietää mitä se pahimmillaan on ja mihin se useasti päättyy, mitä se aiheuttaa ja miten raskas lähimmäisten on nähdä hidas kuolema vierestä. Huume syö pala palalta, kunnes mitään ei ole jäljellä...

Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan asioita mitä huumeet tuo... Ei lähellä eikä kaukana. 

Meillä on tämä yksi elämä ja meidän pitää arvostaa sitä sellaisenaan ♡

bed07363c1cf54fa23aa2c5fda2e37cc.jpg

Kuva: https://www.pinterest.com/amjimpressions/grave-garden/

Niin teen minäkin, vaikka olen yksi niistä äideistä, jotka isänpäivänä koristelee lapsen isän hautaa kukilla ja kynttilöillä.

Kirjoitan tämän nimettömänä, koska haluan tuoda asian omasta näkökulmasta esille. Pahoittelen jos teksti on sekava. Kirjoittaessa käy läpi tunteita, ettei edes huomaa jos virheitä tulee. Kiitos sinulle, kun olet ottanut tällaisen asian esille. Toivotaan, että joku tarina pistää ihmisiä ajattelemaan :)

Bloggaajan huomio

Tarina kosketti mua tosi syvältä. Pääsin kiinni niihin tunteisiin, mitä kirjoittaja kävi kirjoituksen aikana läpi. Tai ainakin luulen päässeeni, pahalta ainakin tuntui. Ja surulliselta. Kirjoittaja toi hyvin tunnepuolen esiin ja toivottavasti lukijat saa siitä kiinni. Olen oikeastaan aika sanaton tämän edessä, en voi muuta kuin ottaa osaa suruun ja toivottaa ja lähettää paljon voimia tulevaisuuteen ja arkeen sekä elämään. Tämä tarina jotenkin repi riipaisevasti sydäntä rikki, tuntui pahalta, todella pahalta. Kosketti ja syvältä koskettikin. Onneksi osa hänestä jäi tänne meidän ihmisten keskuuteen eli lapsensa. Kaiken ikävän keskeltä löytyy siis jotain hyvääkin.

Jakakaa ja tykätkää ihmiset tästä, niin kirjoitus leviää mahdollisimman pitkälle.

Tämä tarina ansaitsee huomion, menehtyneen miehen, isän, muistolle.