Siksi sitä en enää juokaan. Olen muutamaan otteeseen kirjoitellut erilaisista tapahtumista joissa kirkas viina on ollut isossa roolissa. Esim tämä "Kun viina vie miestä, eikä mies viinaa - Talvi 2005: Real Fight Club" (17.07.2015) tai "Joulukuu 2007 - Jokereiden peli ja gangsta rap bileet... Tiksin putkassa oli vielä tilaa" (24.06.2015) joka on muuten elämäni viimeinen kerta, kun olen viinaa ostanut itselleni. Ymmärtänette varmaan miksi, varsinkin jos vilkaisette noita kirjoituksia tai olette ne joskus lukeneet ja muistatte. On ihmisiä joilleka kirkas, tiukka viina ei sovi ja on ihmisiä joille se jopa sopii tai ei ainakaan aiheuta esim. väkivaltaisia tunnereagtioita tms. Mulle aiheuttaa ja vitun lujaa aiheuttaakin. Tuona joulukuisena välipäivien sekoilulla oli sellainen merkitys, että edellisestä viinapullon ostosta ja juonnista on aikaa reilun 8 vuotta. Kaljaa kyllä juon, kohtuudella tai jopa aika vähän (vähän kausittaista tahtoo olla), mutta nyt on kyse nimenomaan kirkkaasta, tästä pirun keksimästä viinasta. Jaloviinasta, suomalaisesta perinne nautintoaineesta, jonka "ansiosta" saadaan joka sunnuntai lukea pe ja la yön tapahtumista. Eikä ne tahdo olla mitenkään mairittelevia. Mutta se on suomalaiseen kulttuuriin sopivaa käytöstä, ei hyväksyttävää, mutta ainahan näin on ollut. Toki ei tartteisi olla. Jos minä saisin päättää, niin kaikki yli 10% voimakkuudella olevat alkoholijuomat hevon kuseen tai ainakin nämä kirkkaat viinakset. Joillakin toki homma pysyy ruodussa eikä ongelmia tule tyyliin ikinä, mutta aika ja liian monelle se ei sovi, ei sitten yhtään. Minä kuuluun jälkimmäiseen porukkaan ja onneksi sen tajusin jo tuolloin joulukuussa 2007.

Olen tuon jälkeen juonut kyllä viinapaukkuja baarissa, mutta jossain kohti huomasin siinäkin sen, että kaksi valkovenäläistä on sopiva eikä yhtään enempää. No nykyään varmaan uskaltaisi ottaa sen kolmannenkin, mutta enpä enää baareissa käy, niin sikäli aika turhaa edes puhua siitä.

Omasta mielestä tajusin liian myöhään sen, ettei viina sovi minulle. Tein tyhmyyksiä, olin aggressiivinen lähes aina eikä mua tarvinnut paljoa provosoida, kun olin valmis ensimmäiseen erään. Tappeluja oli, paljon. Monta myllyä olisi jäänyt tekemättä, kun en olisi kirkasta paskaa juonut. Mutta kun join ja useamman vuoden aikana ehdin kyllä tehdä kaikkea typerää. Itseasiassa suurinosa mun rikoksista on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena ja näistä taas suurimmassa osassa on ollut veressä viinaa. Se jotenkin tuo viina antoi sellaisen itsevarmuuden ja uskalsi (valitettavasti) tehdä asioita joita selvinpäin olisi tuskin tehnyt. Kioskimurto, koska juomat loppui liian aikaisin (ehdollista), autoon murtautumisia, tappeluja joista tosin ei tainnut kertaakaan olla käräjiä, kaiken maailman tuhoamisia ja uhoamisia, turpaan ottoja portsarilta ja poliiseilta. Kaikki nämä viinapäissään. Tai vaikkapa se, kun kolmen promillen humalassa potkaisin la-su välisenä yönä hemmetin ison vaateliikkeen näyteikkunan sisään. En tiedä miten siinä onnistuin, mutta putkasta heräsin ja käräjiltä oli kotiin viemisinä lähes 1500€ lasku siitä ikkunasta ja sakkoja muutama satanen. Vaikka ei sinällään näitä vankeustuomioita tullut (yks tai kaks ehdollista) viinahuuruisen illan ansiosta, niin sitäkin enemmän sakkoja ja korvaustuomioita. Muistan joskus laskeneeni ulosottomiehen kuumottelun takia, että mulla oli pelkkiä sakkoja rästissä toista tonnia ja ne piti maksaa, koska osa oli muunnettavissa vankilatuomioksi. Näistä sakoista kaikki oli ensinnäkin hankittu päihtyneenä ja suurinosa tapio tai leijonapullon kittauksen jälkeen. Hienosti meni. Tosi hienosti. Myy siinä sitten autosi, kun kuukauden päästä vuoden vaihduttua pitäisi mennä istumaan 27 päivää. Kyllähän se vitutti, mutta ei se silti vielä tuolloin stopannut vaan räikää ja tapella ja vaikka mitä piti silti. Jotenkin se äärettömän tiukassa ollut pahaolo, joka kumpusi jostain niin syvältä, ettei syytä ole vieläkään löydetty, niin piti purkaa kännissä, yleensä muihin ihmisiin tai johonkin muuhun. "Haista narkkari vittu!" oli hyvä aloitus jos tapella joku mun kanssa halusi tai joku muu henkilökohtainen loukkas ja arvostelu, niin äkkiä kipinä syttyi ja leimahti hallitsemattomaksi liekkimereksi. Osumaa otettiin ja annettiin ja haavoja nuoltiin seuraava viikko, mutta silti ei osannut pysäyttää sitä.

Vittu mä olin kusipää, anteeksi siitä

Vaikka sitä on tullut tehtyä vaikka ja mitä kännissä ja joskus läpälläkin, niin on yksi asia mikä vaivasi mua vuosia. Varmaan siitä asiasta olen päässyt yli vasta viime vuosina ja viimeinen silaus asialle ja sen unohtamiselle tuli tuossa joskus viime vuoden puolella exän kanssa viestitellessä facebookissa. Hän itseasiassa oli sitä mieltä, että mun pitäisi viinasta kirjoittaakin, koska olen kuulemma ollut paljon vittumaisempi ja hankelempi ihminen kännissä kuin huumepäissään. Pitänee varmasti täydellisesti paikkaansa. Olen ollut humalassa erittäin vittumainen ihminen ja helposti provosoituva. Ja nimenomaan silloin, kun olen nauttinut kirkasta viinaa. Kaljapöhnässä nyt olen aika kesy enkä kimpaannu joka asiasta heti.

Mutta se mitä mä joskus tein, niin se on ollut varmasti yksi mun suurimmista töppäyksistä. No okei, se rekan alle vetäminen nyt on ihan omaa luokkaansa, mutta kyllä tämä mistä kohta tässä kerron, mahtuu top-3 sekoiluihin, mistä en todellakaan ole ylpeä vaan häpeissäni. Ja tämä on sellainen juttu, minkä jättäisin tekemättä kymmenen kertaa kymmenestä jos vaan muuttaa voisin. Mutta kun en voi, niin näillä mennään. Mä löin mun exää. Useasti ja lujaa. Kasvoihin niin, että vain veri roiskui enkä lopettanut en millään. Tämä tapahtui juhannuksena ja vuosi oli 2008. En yhtään muista miten paljon olin tuolloin viinaa juonut, mutta olin äärimmäisessä kännissä. Ja mä purin sen vitun katkeran pahan olon mun silloiseen avopuolisoon. Kyseessä oli sanaharkka johon liittyi eräs mun lyhytaikaisista existä, sellaisesta naisesta jota en todellakaan arvosta, en ikinä, en sen jälkeen mitä se akka mulle teki. Ja me riideltiin siitä, en tosin muista mitä siitä on silloin pitänyt möskytä puolin ja toisin, mutta muistan, että tämä nainen oli aiheena siinä. Ja sanoin monta kertaa, että nyt turpa kiinni siitä akasta. Mulla oli hermot todella kireällä sen naisen takia. "Jostain" syystä tämä nainen mistä silloin riideltiin, olin mun vitutuslistan ylivoimainen ykkönen. Ja on muuten tänäkin päivänä, että terkkuja vaan sulle jos luet tämän, ***** ****! No ketkä tietää, niin ne tietää ja ymmärtää kyllä, miksi mua vituttaa se nainen. Mutta se siitä, ei se silti oikeuttanut siihen mitä tein, mikään asia ei oikeuta siihen mitä tein. En hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa missään tapauksessa, enkä myöskään naisten väkivaltaa miehiä kohtaan. Enkä varsinkaan sellaista turpaan mättämistä mitä silloin tein. Se oli jotain ihan vitun hirveää ja liian voimakasta. Mulla repesi täysin hermot ja siinä tuli todella musta minuutti. En hallinnut itseäni enkä sitä tilannetta, näin on käynyt ennenkin, ei tosin naista kohtaan, mutta juuri tuo synkkä musta minuutti on liian tuttua menneisyydestä. Mulla loppui se silmitön hakkaaminen vasta silloin, kun joku teinityttö tuli siihen ja sanoi "Lopeta! Sä tapat sen!", hetken se jatkui vielä, mutta sitten loppui. Ja sitten lähdin pois ja jätin naiseni siihen naama täysin veressä makaamaan. Kokonaisuudessaan, vittu miten mulkku temppu.

17ac1097.jpg

Tilannekuva www.nigeriamovienetwork.com

Tuosta sitten jälkipyykkinä taisi se olla, että itse romahdin henkisesti täysin ja taisin terapiassa käydä ja lopulta suhde päätyi eroon vielä saman vuoden puolella. Sain sen mitä teolla ansaitsin, henkisen pahoinvoinnin vuosiksi. Ihan oikein mulle. En ole asiasta ennen julkisesti puhunut, en ole yksinkertaisesti pystynyt. Häpeän takia. Mä itse olen aina sanonut, että naisten hakkaajat on pelkureita ja olen samaa mieltä edelleen. Olen itsekin, ainakin ollut, pelkuri, koska tein noin. Se on ainoa kerta, kun olen naista hakannut. On niitä painiotteluita ollut, mutta tuollaista turpaan vetämistä ei ole tapahtunut tuon jälkeen, eikä tuota ennen. Miksi mä tein sen? Miksi mun piti purkaa se kitkerä pahaolo mun avopuolisoon? Muun muassa näitä kysymyksiä olen miettinyt tuon jälkeen vuosia ja vastausta en ole keksinyt. Olin tuona kesänä jo hieman vetänyt huumeita 2,5v tauon jälkeen ja tuosta se vain kiihtyi. Subua piti saada tai jotain muuta, kunhan ei viina tarvitsisi juoda. Mun kohdalla kun se pätee asiassa kuin asiassa, että jos jotain tehdään, niin sitten sitä tehdään täysillä tai ei ollenkaan. Mitään välimallin moodia ei ole olemassakaan minun kohdalla. Niinpä tuo huumeidenkin kiskominen, kun tuona vuonna keväällä alkoi, niin aika äkkiä sitä vedettiin jo samalla kädellä kuin tuota 2,5v taukoa ennen.

Varmaan siinä on ollut monen asian summa koko jutussa. En tiedä, mutta yleensäkin asioita tapahtuu monien, ehkä pienienkin asioiden summasta, eikä koskaan oikein voi naulata vain yhtä syytä millekin tempulle. Niin se on varmaan tuolloinkin ollut + se, ettei mulle vaan viina sovi. Ja piste. Sain asialle tosiaan viimeisen rauhan tuossa viime syksynä, kun asiasta puhuin ja samalla pyysin vielä kerran anteeksi tuota juhannuksen sekoilua 8 vuotta sitten. Exäni sanoi, ettei hän asiasta kaunaa kanna ja että meidän välit on ok. Menneet on menneitä. Se oli iso helpotus mulle, sillä tätä ennen en ollut puhunut hänen kanssaan tapahtuneesta vuosi kausiin. Tuolloin toki, mutta en sen jälkeen ennen viime syksyä. Ja asia painoi mieltä kuitenkin koko tämän 8 vuotta. Niin lujille se otti mulle se mitä itse tein. Niin hyväksymätön se oli mulle. Itse en varmaan ikinä anna itselleni täysin anteeksi, ehkä unohtaa voisi yrittää, mutta kovin on hankalaa. Nykyinen avopuolisoni on tästä tiennyt varmaan sen kaksi vuotta. Tämä on kuitenkin ollut sellainen asia mitä ei noin vaan sivuteta ja koska näin on joskus käynyt, on mun mielestä nykyisen avopuolisonkin oikeus tietää mitä kaikkea paskaa olen menneisyydessäni tehnyt. Enkä ole muutenkaan lähtenyt salailemaan mitään, niin onpahan reilu peli.

Pyydän vielä anteeksi tätäkin kautta. Toivon todella, ettet joutuisi elämässäsi koskaan enää kokemaa vastaavaa. Minunlaisia viinasta sekoavia kusipäitä on tässä maailmassa vitusti liikaa, osa vaan ei tajua koskaan lopettaa. Onneksi itse koen onnistuneeni kuitenkin tuon viinan kanssa läträilyn suhteen tänä päivänä, sillä sitä ei mene eikä pulloa kotiin tule. Ikinä. Mä nimittäin vihaan sitä väkivaltaista kusipäämulkkua mikä minusta tulee viinapullon jälkeen. Ei koskaan enää, kiitos.