Remember, trust, nobody. Fear is stronger than love, remember that. Fear is stronger than love, all that love I gave didn't mean nothing when it came to fear.

Näin sanoi jo muuan Tupac Shakur (R.I.P) vuonna 1995 antamassaan haastattelussa vankilasta käsin. Voit kuunnella haastattelupätkän tästä. Vapaasti suomennettuna tuo menee "Muista, älä luota kehenkään. Pelko on voimakkaampi kuin rakkaus, muista se. Pelko on voimakkaampi kuin rakkaus, kaikki se rakkaus mitä olen saanut, ei ole merkinnyt mitään, kun pelko on tullut". Samaistun tuohon tosi lujaa.

Maailman kaikkeuden voimakkain tunnetila ei ole, yllätys yllätys, rakkaus. Vaan pelko/pelkääminen. Jos ihminen rakastaa toista niin paljon, että halkeaa, on se huikeaa ja tosi iso juttu, mutta jos hommaan sotketaan pelko, rakkaus hiipuu tai on vähemmän-voimakkaampi tunne. Te tiedätte mitä tarkoitan. Pelon saapuessa kylään, ei rakkaus enää merkitse sitä samaa kuin aluksi tai sitä ennen. Pelon tuoma tunne on voimakkaampi kuin koskaan rakkauden tuoma tunne. Jokainen voi kuvitella tilanteen vaikkapa omalle kohdalleen; Rakastaa toista ihmistä niin paljon kuin se on ikinä mahdollista, mutta muuttuuko se rakkaus, jos pelko tulee mukaan kuvioihin? Muuttaako se mitään? Voisi äkkiseltään kuvitella, että jos ihminen pelkää jotakin, on se heikoimmillaan ja täten sortuvainen ratkaisuihin jotka kenties päättää seurustelusuhteen? Tai, että ihminen ei välttämättä pelkää mitään sellaista, mikä liittyisi seurustelusuhteeseen, jotakin muuta siis, mutta pelkäämisen saapuessa kylään, se ainakin sotkee asioita myös siinä seurustelusuhteessa? Näin ainakin itse asian kuvittelen ja pidän "ohjenuorasta" kiinni, että älä luota kehenkään. Kyllä mä luotan, lukuisiin ihmisiin, mutta jos ei voi luottaa edes itseensä 100%, voiko luottaa muihin 100%? Tuskin. Enkä halua, että mua lähellä olevat ihmiset nyt kuvittelee, etten luota heihin, luotan kyllä, mutta luotanko sittenkään täydet 100%, niin on asia erikseen. Voin rehellisesti sanoa, että elämän opetuksen mukaan, en luota kehenkään 100%, kun en edes itseeni voi luottaa täyttä sataa. Miten siis voisin luottaa kehenkään muuhunkaan täydet sata? - Älä siis ota tätä henkilökohtaisena loukkauksena, siitä ei ole kyse, mutta kyse on siitä, etten enää uskalla luottaa yhteenkään ihmiseen täydet 100%, alle tuon kyllä ja lähellekin tuota, mutta täyden 100% luottamuksen täytyy tapahtua ensin oman itseni kanssa. Sitten on muiden ihmisten vuoro, mutta älkää pidättäkö hengitystä sitä odotellessa, saattaa nimittäin kestää. Ja kuten jo alussa sanottua, "trust nobody" on erinomainen ajattelutapa elämässä. Eipähän tule asiat liian isona yllätyksenä kuin heillä, jotka sokeasti uskoo ihmisiin. Ihminen on nimittäin pahin peto mitä maa päälläään kantaa. Ja jos sellaiseen sokeasti uskoo, on peiliin katsomisen paikka, koska ennemmin tai myöhemmin se kostautuu.

Vähän vainoharhainen pitää ja kannattaa olla. Kukaan ei loppupeleissä tiedä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Ei kukaan. Ole siis terveellisesti vainoharhainen, ei tule yllätykset niin isoina yllätyksinä kuin toinen ehkä kuvittelee. Ehkä se on samalla pessimismiä, en tiedä, mutta ei kait se väärin ole käyttää hienompaa ja kevyempää sanaa asiayhteydessä jossa puhutaan vainoharhasta.

Ps. Tupac oli viisas nuori mies, jonka itselle parhaat jutut olen koittanut ammentaa omaan elämään. Tämä on yksi niistä.