Jokereiden toiseen KHL kauteen mahtui enemmän kuin tarpeeksi. Loukkaantumisia tuli jatkuvasti ja osan kohdalla, kuten Ossi Väänäsen ja Tommi Huhtalan kohdalla kausi päättyi hyvin lyhyeen, puhumattakaan Oskari Korpikarin koko uran pakettiin lyömisestä. Runkosarja meni sijoitusta tuijottaen kuitenkin paremmin kuin ensimmäinen kausi. Jokerit oli tällä kaudella läntisen konferenssin taulukossa hienosti toinen, heti mahtiseuran TsSKA:n jälkeen. Taakse jäi mm. SKA.

Sitten alkoi ne kaikista kovimmat ja mielenkiintoisimmat pelit. Playoffsit. Sinne lähdettiin suurien unelmien siivittelemänä, niin joukkueen itsensä kuin meidän fanien. Kuitenkin palapeli oli pahasti rikkonainen lukuisten loukkaantumisten vuoksi ja vain vaivoin Jokerit sai raavittua Torpedoa vastaan joka peliin täydet ketjut. Eikä sekään ihan joka pelissä onnistunut. Torpedo pelasi kovaa, todella kovaa. Tuomarilinja muuttuu sarjassa kuin sarjassa sallivammaksi, kun playoffsit alkaa, mutta tämän kauden tuomariesitys ensimmäiseltä kierrokselta lähentelee todellista farssia. Sen jokainen kyllä ymmärtää, että pudotuspeleissä pelataan kovaa, mutta että siellä telotaan tahallisesti Jokereiden pelaajia sairaalakuntoon, saamatta siitä jälkiseuraamuksia. Sen sijaan tässä surullisen kuuluisassa ottelusarjan neljännessä pelissä Torpedon kotiluolassa, Jokerit lopulta oli se kärsivä osapuoli, niin pelaajien menettämisessä (Larsen, Kapanen, Ohtamaa) kuin KHL:n johtoportaankin mielestä. Topi Jaakola, joka oli ainoa pelaaja Jokereista joka lensi pihalle kesken ottelun, sai yhden ottelun pelikiellon, mutta Torpedon kaikki kolme ulosajettua pelaajaa välttivät lisärangaistukset. Se on ihan käsittämätöntä. Kaiken huipuksi Jokerit kuittasi vajaan tonnin sakot siitä hyvästä, että valmentaja Erkka Westerlundia ei uskallettu laittaa median eteen ns pressitilaisuuteen. Westerlundin turvallisuuden puolesta ja ihan aiheesta Jokerit oli huolissaan ja näinpä Erkka jätti pressitilaisuuden väliin. Tätä ennen oli Mixed Zone -alueella melkoinen rähinä päällä, koska Torpedon sekopäinen "kurkunleikkaaja" päävalmentaja Peteris Skudra lähes kävi käsiksi Jokereiden voimahyökkääjä Jesse Joensuuhun ja haukkui häntä englanninkielellä hinttariksi ja, että Joensuun vanhemmat ovat sisko ja veli keskenään. Tämä kaikki on nähtävissä Youtubessa, mutta silti jo kertaalleen toimitsijakiellon tienannut Skudra ei saanut tästä mitään sanktiota.

Viidenteen peliin Hartwall Arenalle Jokerit sai kasaan juuri ja juuri hyökkäysvitjat, mutta puolustajia pelissä oli vain viisi, joista yksi oli kokematon Jere Sneck. Nuorukainen selvisi pinteestä hyvin ja Jokerit taisteli kotiyleisön riemuksi tiukan 3-2 voiton. Tässäkin pelissä nähtiin täysin käsittämätön tuomio, jossa Jokereiden 4-1 maali hylättiin, vaikka täysin vastaavanlainen maali hyväkyttiin Torpedon tekemänä edellisessä pelissä. Miten tämmöinen voi olla mahdollista? No Jokerit voitti silti, mutta kuudes peli venäläisessä helvetissä ei tuottanut toivottua lopputulosta. Tämän pelin ratkaisu oli jälleen täydellinen tuomarifarssin aikaansaannos. Suurin piirtein kolmannen erän puolivälissä Torpedon pelaaja "loukkaantui" josta Pascal Pelletier sai lopulta 2+10min tuomion. Tilanteessa Torpedon pelaaja näki Pelletierin tulevan, käänsi selkänsä ja köykäisestä taklauksesta lensi päin laitaa ja jäi jäähän makaamaan. Kaveri muuten makasi jäällä todella pitkään, välillä tuomaria vilkuillen ja näytti, että kuolemaa se siinä tekee. Mies talutettiin vaihtoaitioon, jossa vilkuilu ja sitä mukaan irvistystä lisää kehiin -toimintaperiaate jatkui ja lopulta mies vietiin edelleen hirveissä tuskissa isoista ovista ulos. Mutta mitäpäs tapahtui sen jälkeen? Pelikello ehti mennä viitisen minuuttia eteenpäin, kun Torpedo kuittasi Petteri Wirtasen emämunauksesta nopean kaksykkösen ja kiekko etukulmasta maaliin. Maali jäi voittomaaliksi ja maalintekijänä oli tämä sama kaveri joka teki kuolemaa vain hetkeä aikaisemmin. Tuomareiden mielestä tämä oli ok, että jo kertaalleen pelin kesken jättänyt päättääkin palata kaukaloon murjomaan voittomaalin. Westerlund koitti tavuttaa tätä epäkohtaa tuomareille, mutta ilmeisesti tässä kohtaa englanninkielentaito ja säännöt oli unohtunut tyystin eikä maalia hylätty. Ainut vaan, että sääntökirjan mukaan tälleen ei saa tehdä, mutta näköjään saa, kun vastassa on ei-venäläinen joukkue. Tämä maali katkaisi Jokereiden selkärangan ja viimeinen voitelu tuli viimeisellä minuutilla, kun Joensuu sai todella heppoisasti kakkosen kampituksesta ja näin Jokerit joutui alivoimalla eikä lopussa enää edes paikkoja tullut.

Torpedo jatkoi siis eteenpäin erittäin sekavan sarjan jälkeen voitoin 2-4. Mua itseäni harmittaa suunnattomasti tälläinen eri säännöt eri joukkueilla -systeemi jota KHL:ssä järjestelmällisesti toteutetaan. Venäjällä on totuttu siihen, että politiikka sotketaan urheiluun ja tämä oli koko kauden nähtävissä tässä putin-liigaksikin sanotussa ammattilaissarjassa. Ainut vaan, että venäläiset ampuvat tässä omaan koipeensa, kun tuskin kukaan enää haluaa tulla KHL:ään, jossa ei ole mahdollisuuksia edes voittaa mitään. Ellet ole venäläinen joukkue.

Jokereiden taival toisella kaudella päättyi siis todella nopeasti ja tästä osaltaan saa syyttää myös itseään. Paikkoja oli viiden minuutin ylivoimilla neljännen pelin lopussa naulata koko paska, mutta niin vain jäi paikat käyttämättä ja jatkoajalle mentiin, kolmen puolustajan voimin. Huonostihan siinä tunnetusti kävi. Jossitella voi vaikka loppu kevään ajan, mutta se ei johda mihinkään. Harmittaa vaan rakastamani joukkueen puolesta, kun ei anneta reilusti mahdollisuutta edes voittaa mitään. Mitä järkeä on edes pelata sellaisessa Liigassa, missä tasapuolinen mahdollisuus voittaa pytty on tipotiessään? Mitä järkeä on hangata KHL:ää, kun et voi ikinä siellä mitään voittaa? Vielä viime kaudella olin sokea tälle touhulle, mutta tällä kaudella homma on selkiintynyt omassa päässä todella paljon. Niinpä olen alkanut kaipaamaan SM-Liigaa, jossa sentään oli mahdollisuus voittaa ihan yhtälailla kuin muillakin. KHL:ssä tämä on täysin mahdotonta, joten koko hommalta lähtee pohja ja järki tässä kohtaa kokonaan pois. Vaikka KHL onkin pelillisesti paljon kovempi sarja kuin SM-Liiga, onko kaikki tämä sen arvoista? Onko KHL:ssä pelaaminen sen arvoista, että joo, saa kovempia pelejä pelata, mutta kun et voi voittaa ikinä mitään? Meneekö pelillisesti kovempi sarja sen edelle, että voisit voittaa mestaruuksia? Mitä järkeä tässä enää on?

Toivon todella, että pakollisen kolmannen KHL vuoden jälkeen Jokerit hyvästelee tuon korruptoituneen sarjan ja palaa SM-Liigaan. Se toki ei niin vain onnistu ja varmasti kabineteissa saa vääntää ympäri vuorokauden, mutta eiköhän se silti ole mahdollista. Rahaakin se vaatii, sen selvä, mutta se tuskin on ongelma, etenkin mikäli nämä Rotenberg & co on vielä kelkassa mukana vuoden päästä. Rotenberg porukoineen omistaa Jokereista 49% ja kokonaan Hartwall Arenan. Vaikka Hjallis Harkimo teki arviointivirheen suostumalla KHL-projektiin, toivon Hjalliksen pitävän sen 51% omassa hallussaan, eikä ikänä anna näiden miljardöörien päästä niskan päälle tässä asiassa. Sikäli jos Harkimo taipuisi mottipäisten rahasummien edessä, voidaan me fanit olla erittäin huolissaan rakkaasta seurastamme ja sen tulevaisuudesta. Jo nyt näyttää tosi pahalta ja skeptikkona pelkään pahinta, mutta jaksan silti uskoa ja toivoa, että kaikki tämä muuttuu vielä takaisin siihen vanhaan, hyvään malliin.

Me fanit haluamme pitää Jokerit sellaisena kuin me ollaan opittu sitä rakastamaan. Raha on tässä asiassa meidän fanien silmissä täysin sivuseikka. Me ei haluta, että venäläiset pääsee omistamaan meidän rakkaan seuramme, joka tarkoittaisi ties mitä. Siksipä lähetän pyynnön Hjallis Harkimolle; älä taivu rahatukkojen edessä ikinä näiden venäläisten kohdalla. Se on Jokereiden hienolle historialle hyvästit sen jälkeen ja me fanit menetämme ison osan elämästämme. Minäkin olen huutanut televisiolle ja muutaman kauden eteläpäädyssä, yhteensä 27 vuotta, Jokereiden puolesta. Se on pitkä taival ja iso osa elämääni, olinhan vain 6-vuotias syksyllä 1989 kun rakkaus roihahti ensi silmäyksestä.

Ja täällä on jo nuori fani odottamassa, että pääsee isin kanssa matsiin. Älkää viekö Jokereita meiltä faneilta, se on ainoa pyyntöni ja palatkaa SM-Liigaan heti, kun se on mahdollista. Olkoot se toinen pyyntöni.

Isla.jpg

Epilogi

Julkaisen tämän kirjoituksen nyt poikkeuksellisesti myös täällä Vuodatuksessa. Syy siihen on se, että jääkiekko ja ennenkaikkea Jokerit on ollut osa elämääni tosiaan jo syksystä 1989 lähtien. Kohta 27 vuotta takana yhteistä taivalta, jonka varteen on mahtunut niin iloja kuin surujakin. Julkaisen tämän täällä myös siksi, että haluan asialle mistä kirjoitin, mahdollisimman monta silmäparia lukemaan. Kenties tätä kautta tämä tavoittaisi myös Harkimon. Tägäsin kyllä hänet twitter-julkaisuun, mutta asia on eri, joutaako herra lukemaan taviksen juttuja. Rakastan Jokereita ja olen monesti sanonutkin, että minulla sykkii rinnassa punakeltainen sydän. Ja tuskin olen väärässä, niin intohimoisesti ja antaumuksella olen vaikeinakin vuosina seurannut joukkueen menestystä. Monesti sen kaiken paskan keskellä missä ryvin, ainoat onnen hetket oli Jokereiden voitot tai Teemu Selänteen onnistumiset NHL:ssä. Jokerit on osa minua, pysyvästi ja toivon todella, ettei rakastamalleni seuralle tapahdu mitään sellaista, mikä romuttaisi koko Jokereiden hienon historian.

Alkuperäinen, vain hetki sitten julkaistu kirjoitus löytyy pitämäni lätkäblogin It'z Hockey Timen sivuilta. (Linkki vie kirjoitukseen)