Mun isä oli narkkari kun olin pieni, se diilas ja käytti kotona. Me muutettiin äidin kanssa pois kun olin 4, ja isä tuli aina välillä riehumaan, hakkasi äidin teholle paria kertaa ja jouduttiin koko ajan muuttamaan, ettei meidän tarvis pelätä, mutta silti siitä asti oon elänyt pelossa.

13 vuotiaana menin ekaa kertaa iskälle, koska se sano, että se oli lopettanut ja halusi nähdä, mä menin, se hakkasi minut teholle. Henkisesti menin tosi paskaksi, sanoin ittelleni "nyt riitti, mä en enää henkisesti jaksa". Mä pääsin teholta kotiin ja otin kamat ja lähdin hatkaan. Meidän kaupunki missä asutaan, on tosi pieni, mutta täältä löytää huumeita joka paikasta. Silloin aloin vetää kannabista ja olin hatkoilla, ryyppäsin ja polttelin, kävin koulussa sillon kun huvitti, jos huvitti.

15 vuotiaana aloin vetää piriä suuhun ja nenään, liikuin isoimmissa porukoissa mitä aiemmin, olin aina jonkun kanssa tappelussa, ryösteltiin autoja ja palauteltiin takaisin, en tiedä varmasti, että oliko ne niiden tuttujen autoja vai ei, kun se tuntu niin helpolta. Mun porukka jossa oli mun lisäksi 5 muuta poikaa, Veeti 19v, Ville 26v meidän porukan ns. isoin tai kovin tyyppi, kaikki totteli sitä, Kimmo 20v, Joni 18v ja Kalle 24v. Me vaihdettiin porukkaa toiseen, isommaksi. Nyt meitä oli enemmän, minä pikkutyttö 15v (ainoa tyttö), yllämainitut pojat, ja uudet eli, Saku 29v, Atte 25v, Topi 19v, Juhasta en ole varma, ainakin täysi-ikäinen, Pasi 24v ja Jesse 23v. Mä en tullut niiden uusienkaan kanssa juttuun, ne kokeili koko ajan kuinka kova tyttö oon, kuulunko joukkoon. Aloin jo pirin käytön jälkeen näyttää vähän zombilta, iho oli kalpea ja väsynyt. Olin myös tosi laiha (166cm pituutta ja 38kg). 

maxresdefault.jpg

Kuvakaappaus Youtubesta

Ensimmäistä kertaa hihaan

Täytin 16v ja oltiin jääty Aten kanssa kämpille. Atte sanoi mulle, että "sulla on synttärit, kokeile tällästä" ruisku jossa oli piriä, ainoo mitä vastasin "jos sä pistät". Atte pisti ja siitä se lähti, alamäki. Seuraavana päivänä, suun kautta piri ei tuntunut enää niin hyvältä, oli jotenkin ontto olo. Tiesin kyllä mistä oli kyse, en vaan tahtonut myöntää sitä. Kävelin Aten huoneeseen ja herätin sen "laita mulle uus" ja Attehan laitto. Illalla otettiin Sakun kanssa yhteen. Se vittuili kuinka mustakin oli tullut kunnon pirinisti, sitten mulla vaan kiehahti ja mä sanoin sille, että "jos sä sanot noin vielä kerran ni mä hakkaan sut paskaks". Se vaan naurahti mulle, ja käveli mua päin, kaivoi taskusta puukon ja painoi minut seinää vasten puukko mun kaulalla. Se kuiskasi "lopeta se piipittäminen kakara, mä teen mitä mä haluan". Mä nojauduin vähän enemmän eteenn että se puukko viilsi pienen haavan mun ihoon silleen, että tuli verta. Saku perääntyi, sen silmistä huomasi, että se yllättyi, ehkä jopa pelästyi. Ville on suojellut mua kuin omaa lastaan, mä oon sille kuin pikku-sisko ja se tappaisi joka ikisen joka satuttaa mua. Jätkät tuli myöhemmin illalla kotiin (Ville, Veeti, Atte, Topi, Kimmo, Joni, Kalle, Juha, Pasi ja Jesse) ja Ville näki, että mulla oli haava kaulassa, veret siinä vieläkin, koska en vaan jaksanut pestä sitä. "Mitä turhaan".

Ville katsoi Sakua, käveli sitä päin ja löi pari kertaa, ennen kuin tajusin ja nousin ja huusin "nyt paskapäät lopetatte vittu mun vika mä kävelin sitä paskaa päin". Ville päästi irti ja hetken hiljaisuuden jälkeen Saku tokaisi "Toi muija on muuten aika saatanan kova muija ei perkele!!", sitten meidän välit parani, oltiin kaikki sovussa.

Aloin myöhemmin itse piikittämään, tähän mennessä kaikki piikitti mun puolesta.

addiction_iv-drug-use-infection.jpg

Kuvituskuva: www.treatment4addiction.com

Avomies ruumissäkissä

18 vuotiaana se lähti vähän käsistä, joka päivä piriä ränniin ja juhlia joka ilta. Rahaa pummittiin jokaiselta kenet tunnettiin, isovanhemmilta, veljiltä ja siskoilta, vanhemmilta, kavereilta jne.

Oltiin seurusteltu Veetin kanssa siitä asti, kun tulin tähän porukkaan, eli tuolloin 3 vuotta. Mä ja Veeti muutettiin yhteen ja molemmat käytettiin päivittäin jotain. Veeti käytti vähän kaikkea, subua, rauhottavia, lääkkeitä, piriä ja joskus poltteli. Pelkäsin saatanasti, että se kuolee. Mietin, että miten selviäisin.

Yhtenä iltana, kun tulin kotiin meidän piti Veetiin kanssa kattoa leffaa. Kerrostalon pihassa oli ambulanssi, ruumisauto, poliisi. Kyyneleet alkoi vieriä mun poskille ja juoksin täysiä sisälle. Ne oli meidän talossa, ne kaikki. Poliisi kysyi multa "kuka sä olet?". Vastasin "Veetin avovaimo", sitten poliisi otti mut syrjemmälle ja korotti ääntään sellaiseksi uskottavaksi "Veeti.. otti yliannostuksen ja me menetettiin se". Romahdin täysin, juoksin sisälle ja näin, kun Veetin ruumissäkkiä laitettiin kiinni. Kävelin rauhallisesti (tai yritin) siihen ja kysyin "saanko?". Ne katto toisiaan ja nyökkäs "mut nopeasti sitten", ne avasi pussin ja näin sen, Veetin siniset kasvot, väsyneet, ilman eloa. Tässä vaiheessa hajosin lisää, poistun talosta ja tiesin tarkkaan minne menisin.

body_in_bodybag.jpg

Kuva: www.worldwideweirdnews.com

Pysähdyin jonnekin ABC:n tai jonkun huoltoaseman vessaan ja rännitin. Hommat hoidettuani lähin Timon ja kumppaneiden kämpille (narkomaaneja toisesta porukasta), koputin ja ne avasi oven joka oli varmistuslukossa "mitä sä tahot" kysy joku nuorehko mies jota en tunnistanut. Vastasin vain, että "mun pitää puhua Timolle", se päästi mut sisään. Mä pyysin Timon pois olohuoneesta, syrjempään juttelemaan. Mä en kyllä halunnut jutella, mä halusin ottaa turpaan, kärsiä, kokea kipua kunnes henkinen tuska ei tuntuisi niin isolta.

Kun oltiin päästy keittiöön sivuun muista, löin Timoa ja sanoin "me tapellaan nyt". Se naurahti ja tokaisi "sä häviät tän, sä oot vitun kamoissa". Se löi silmään, tipahdin, sitten se alkoi potkia kylkiä, jalkoja, yksi tuli päähän. Se nosti mut ilmaan ja viilsi silmäkulman auki keittiöveitsellä, löi vielä leukaan ja viilsi mahaan pienen viillon. Piti mua kuristusotteessa. Musta tuntui, että multa loppuu happi. Ote oli tiukka, mutta kipu oli ystävä. Hymyilin ittekseni ja Timo kysyi, että "mikäs on noin hauskaa", vastasin vaan, että "sen jälkeen, kun oma poikaystävä kuolee ja näet sen omilla silmillä, kipu on todellinen ystävä". Timo jähmettyi, otti puhelimen taskusta, tiputti mut lattialle ja soitti... Villelle "Moi.. tuu hakemaa tää likka, teil on vähä puhuttavaa". Puhelu loppui ja multa katosi taju. Heräsin vasta Villen kämpillä. Kaikki 10 miestä istui mun vieressä, pari silitti mun jalkoja, kaikkien ilmeet oli järkyttyneitä, ne tiesi.

Sen jälkeen, kun sain aivot toimimaan, niin nousin ja puhuttiin kaikesta. Siitä mitä kävi, siitä miksi menin Timolle jne. 6 kuukautta Veetin kuolemasta tuli kesä ja vedin yliannostuksen, ensimmäisen. Minut vietiin sairaalaan elvytyspotilaana, lääkärit melkein luovutti mun kanssa, mutta vikoilla yrityksillä se käynnistyi, hiljaa, mutta käynnistyi. Olin katkolla 2 viikkoa ja ajattelin "nyt tää loppuu", kunnes alkoi isoimmat tuskat, painajaiset, feikkikipu, näin omiani kuten Veetin puhumassa mulle, pään sisällä oli sumuista. Joku, jolla oli savuinen ääni, puhui mulle "tapa ne, ne tahtoo sulle vaan pahaa".

Pääsin pois katkolta ja palasin omaan porukkaan. Hakkasin jonkun tytön, en tiedä mitä sille kävi, mutta paskaksi se siihen jäi. Kaikki yllättyi, kun tulin "en ajatellu, että tulisit enää ikinä takas" joo en mäkään, mutta tarviin mitä tarviin. Rännitin ekaa kertaa 2 viikkoon, sen jälkeen kun aloin piikittää, se oli pisin ja tuskallisin tauko.

Nyt mä istun näiden kanssa täällä vieläkin, kaikki muut on mukana... paitsi Veeti…

Tarinan nimet on muutettu

till-death-do-us-part-still30.jpg