Piri. Lirpakka. Spiidi. Vireeni. Pöhinä. Pore. Swimpa. Vauhti. Amfetamiini, tämä saatanan keksintö, tai oikeammin kemistin nimeltä Lazăr Edeleanun älyväläys jo vuodelta 1887. Jos kyseinen kaveri olisi vielä hengissä, saattaisin oikein mielelläni kuristaa hänet. Ei tiennyt kaveri silloin minkä paskan saikaan kehiteltyä. Piri lienee yksi eniten ihmisten päätä sekottavista huumeista. Enkä sitä ihmettele yhtään. Eihän se hyvää päälle tee vuorokausien valvominen tai edes 24h valvominen. Ja siihen kun lisää vielä sen, ettei ruoka oikein maistu jo ainakin itsellä ilmenneiden nielemisongelmien vuoksi, niin heikkoa tekee.

En aio tässä mistään historiasta ja kemiallisista kaavoista mitään lätistä, kaikki löytyy Wikipediasta tai muualta netistä.

Itsellä pirin käyttö alkoi suurinpiirtein vuonna 2002 ja jos kaksi vuotta myöhemmin sekosin piristä Pipefesteillä. Kahdessa vuodessa pirin jatkuva käyttö teki tehtävänsä. En toki koko aikaa ja joka paivä käyttänyt, mutta aina kun sitä oli saatavilla, sitähän silloin otettiin. Ja yllättävän usein sitä oli saatavilla. Elopainoa oli tuolloin huimat 58 kiloa, se on aika vähän 176 senttimetrisellä miehellä. Pisimmät putket samoilla silmillä oli noin 100 tuntia yhtä soittoista höyryämistä. Ja kerran nukuin ankaran pirikuurin jälkeen 30 tuntia. Menin maanantaiaamulla nukkumaan kello 10 ja heräsin tiistäina kello 16. Välissä kävin puolilta öin kusella ja takaisin nukkumaan. Oli muuten pää kohtuu sumussa jonkun aikaa tuon jälkeen. Etenkin kyseinen päivä meni täysin nukuksissa vaikka hereillä olinkin loppuillasta.

Ja ne harhat. Ne oli melkoisia. Kuuli ääniä päänsisällä, näki tummia hahmoja vaikka missä ja kuvitteli ihan hulluja juttuja. Monta kertaa sekosi pään sisällä jo siitä, että noukki jonkun puheesta yhden sanan sieltä välistä ja hetken kuluttua oli saanut luotua pään sisälle sellaisen ajatteluketjun, ettei mitään tolkkua. Yleensä otin kaikki itseeni ja aloin kuvittelemaan ties mitä murhaillallisia. Ja niitä piti täytenä totena samantien, eli niihin uskoi ja siksi ne tuntui niin sairailta, että ihan puistattaa tänä päivänä. Verhojen välistä tai takaa löysi muuten itsensä tosi usein. Vahtasin pihaa, että jos joku tulee, ihan hiessä. Yleensä kuvitelmissa oli poliisin paikalle tuleminen ja se kuumotti ihan vitusti heti. Tosi harvoin ne edes tuli, mutta silti niitä jotenkin ihan älyttömästi kuumotteli. Käytin asiasta itse nimeä kyttävainot. Joskus sitä oli jopa ennakkoon fiksu ja hankki jostain rauhoittavia lääkkeitä kuten pameja tai rivoja (Diapam & Rivatril) valmiiksi niitä heikkoja hetkiä varten, mitä tuppasi aina tulemaan.

Ne vainoharhat ja muut kuumotukset ja sekoilut oli jotain ihan älytöntä ja olen miettinyt monesti, että ihme etten seonnut kertakaan siltä kädeltä, että olisin jonnekin lataamoon joutunut. Kaveri mulle monesti sanoikin, ettei valvominen mulle käy ja jossain kohtaa itsekin sen tajusin, mutta asialle tein vain sen, etten valvonut yhtä yötä enempää. Se kyllä tavallaan auttoi, tavallaan ei, mutta niitä totaali flippejä ei tullut noista yhden yön kuureista. Hatsit ei mulle käynyt ei ollenkaan pirin kanssa. Muutaman kerran sen virheen tein ja voi vittu mitkä sekoamiset niistä tuli!

Piriä käytin varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Niin pommina otettuna (rizlan sisään setti ja se palloksi ja nieluun veden tms kera), sniffauksella eli viivat pöydältä tai joltain levynkannelta nenään, ihan semmoisenaan "lusikallinen" suuhun ja äkkiä jotain juotavaa perään, vesilasiin settiin ja se huiviin tai sitten hihaan heitettynä. Elämäni ensimmäinen piikitys oli nimenomaan piriä, oksensin sen jälkeen ainakin puoli tuntia, koska olin varmaan kahden promillen kännissä ja alkoholi vähän niinkun nousi tööttien jälkeen ylös. Hihaan heitettynä kama potkaisee päähän viiden sekunnin sisään, muilla tyyleillä siinä meni 15-30 minuuttia.

Euforiantunnehan se on se juttu miksi ihmiset sitä käyttää, liikaakin. Antaahan se vitun hyvän olon, ei sitä käy kieltäminen. Tulee lämmin, kiva olo jossa kaikki on kavereita ja maailma on ihana paikka. Sitä pörinää kestää yleensä 6-12 tuntia ennenkuin alkaa tekemään mieli lisää, koska aine ei enää vaikuta niinkuin sitä ennen vaikutti. Normistartti, riippuen tolesta ja käyttöhistoriasta sekä aineen vahvuudesta, on yleensä 0,2g ja siitä ylöspäin. Itse tuli joskus otettua ihan laadukastakin piriä noin gramman verran kerralla, pommina ja se jäi kurkkuun kiinni, kun oli niin iso pallo. Neljäs yö oli tuolloin menossa samoilla lampuilla ja se oli tuskaisin kokemus noin niinkun fyysisesti tuo homma. Se ehti aueta siinä kurkussa, kun meinasin samalla tukehtua enkä limpparia saanut juotua tarpeeksi nopeasti. No siitä seurasi karmaisevat kivut ylävartalossa ja lopulta lähti taju. Se oli elämäni ensimmäinen yliannostus. Aamulla heräsin 9 pintoja ja ensimmäisenä kuului sohvan takaa, että "huomenta! Täällä on Sami sulle valmiina jo viivat". Ja homma jatkui siitä jälleen.

amfetamin.jpg

Piriviivat. Kuva pmed.su

Muutaman tunnin hurman jälkeen tulee siis kahta kauhempi olo. Niin se vain menee pirin(kin) kohdalla. Jos joku ylistää piriä niin ei kyllä tiedä mistä puhuu. Toki se alkuun on helvetin siistiä ja kaikkea, mutta annapas kun alkaa olemaan käyttöhistoriaa enemmän ja enemmän. Pirin todelliset kasvot tulee silloin esiin. ADHD potilailla muuten piri vaikuttaa päinvastoin. Sen sijaan, että alkaisit kelailemaan johtoja, menetkin nukkumaan tai muuten vain alat rentoilemaan. Ei aiheuta sitä ravaamista vaan se rauhoittaa. Siksipä esim. Concerta lääke onkin nimenomaan ADHD potilaille suunnattu.

Piri tarjoaa ottajalle vähän hyvää, paljon pahaa. Loppujen lopuksi se on kuitenkin jokaisen oma tehtävä arvioida, onko se euforian ryöppy sen arvoista, että alkaa flippailemaan sitten valvomisen jälkeen. Jokainen varmaan tietää, kun puhutaan pirinististä, että se on lähes synonyymi sanalle retku. Piri tekee hyvin monesta sen käyttäjästä täydellisen rotan, koska se vaan sekoittaa päätä niin lujaa, ettei siitä pitkässä juoksussa seuraa mitään hyvää. Jos jonkun huumausaineen saisin ottaa pois huumemarkkinoilta, se olisi nimenomaan amfetamiini. Tutkarit on toinen hyvä vaihtoehto tuohon.