Sillä tuskin kukaan vaatii sinulta sitä kaikkea mitä sinä itseltäsi vaadit. Uskon, että jokainen meistä vaatii itseltään toisinaan ihan liikaa - Pitää pystyä, pitää jaksaa, pitää sitä ja tätä, olla parempi aviomies tai -nainen, olla parempi vanhempi, mutta kovin monikaan ei sinulta niitä kaikkia vaadi, tai mitään noista. Mutta sinä vaadit, itseltäsi. Olisi hyvä tiedostaa omat rajallisuutensa ja tietää, mitkä on omat voimavarat ja toimia sen mukaan. Uskon, ettei kukaan vaatisi niitä samoja asioita toiselta kuin mitä itseltään vaatii. Miksi se on näin? Miksi ihminen on valmis vaatimaan itseltään jopa yliluonnollisia kykyjä ja -voimia, mutta niitä samoja ei vaatisi ikinä keneltäkään muulta? Koska tietää, ettei se olisi reilua vaatia toiselta ihmiseltä niin paljoa. Mutta on silti valmis vaatimaan itseltään? Se ei ole reilua myöskään. Siksi, ole armollisempi itsellesi. Uskon, ettei kukaan muu vaadi sinulta niitä asioita, ei koskaan missään tilanteessa. Jotenkin se vain on ihmisen päässä nuo asiat jotenkin niin nurinkurisesti.

Minä vaadin itseltäni ihan hirveästi juuri esimerkissä sanottuja asioita ja paljon paljon muutakin. Saan monesti kuulla nuo otsikon sanat avopuolisoni suusta ja pienen tajuamisen ja asian sisäistämisen jälkeen homma asettuu päässä takaisin vanhaan ja sama hirveä vaatiminen jatkuu. Miksi minä olen niin julma itselleni? Eikö tuo jo tuo stressiä jos mikä? Kun muutenkin stressitasot on pilvissä, niin eikö tässä pitäisi jo vähän höllätä? Tätä kysyn itseltäni, mutta jokainen voi saman kysyä itseltään myös.

Ole%20armollinen.jpg

Olen monesti sanonut, ettei kukaan ole koskaan rankaissut minua niin kovaa ja niin paljon, kuin mitä minä olen itse itseäni. Se pitää täysin paikkaansa ja uskon, että liian moni ihminen tekee tuota samaa. Ellei jopa kaikki, ainakin jossain vaiheessa elämää. Ei se ole turhaan sanottua, kun sanoo, että ihminen itse on itselleen se pahin ja ennenkaikkea kovin tuomitsija ja rankaisia. Miksi me lyömme itseämme raipalla selkään? Miksi me emme anna anteeksi itsellemme? Jokaisella meistä on se oma risti kannettavana, omat tuskat ja oma menneisyys. Pitäisi pystyä antamaan itselle anteeksi ne virheet mitä elämässä on tehnyt, sillä ihminen on erehtyväinen ja tekee virheitä, jokainen. Miten kukaan voi sinulle tai minulle antaa anteeksi, jos minä en itsekään siihen pysty? Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että ensin annat itsellesi anteeksi, niin sitten muutkin voi antaa anteeksi sinulle. Tarkoitan sitä siis, että toki muut voi anteeksi antaa, mutta niin kauan kuin et itsellesi anteeksi anna, muiden anteeksiannolla ei ole merkitystä, koska se ei vaikuta sinuun mitenkään. Kaikki lähtee sinusta itsestäsi, ihan kaikki.

Anna siis itsellesi anteeksi, sielusi saa sillä rauhan ja oma taakkasi kevenee. Ole siis itsellesi armollisempi, kukaan ei tule sinulta pyytämään ja vaatimaan niin paljoa kuin mitä sinä itseltäsi vaadit. Tee itsesi ja menneisyytesi kanssa rauha. Sovi asiat ja katso eteenpäin. Käsittele menneisyys, niin saat rauhan ja voit jatkaa levollisin mielin eteenpäin. Se ei hyödytä ketään, että kannat menneisyytesi tuskan mukanasi läpi elämän. Siitä kärsii kaikki, mutta ennenkaikkea sinä itse.