Ei todellakaan. Aikalailla voisin sanoa faktana, ettei yksikään aine saa ihmistä vetämään jotain toista ainetta. Ei yksikään. Uskotteko? Ehkä kannattaisi, sillä se yleisin väite, että Kannabis olisi porttihuume kovempiin ei voi millään pitää paikkaansa. Kelataanpa siihen, että mikä on se suurimmat päihdeongelmat aiheuttava päihde? Uskallan vastata itse, se on alkoholi. Suurinosa päihdemaailmaan lähtevistä, yleensä jo kovin nuorena, aloittaa niiden kanssa pelailun nimenomaan alkoholilla. Tupakka kulkee lähes käsikädessä siinä vierellä, mutta tupakka on vaan täysin erilainen päihde kuin muut. Se ei varsinaisesti anna hyvänolontunnetta ts. euforian tunnetta. Siinä on ne muut jutut mikä siihen koukuttaa. Mutta se alkoholi. Niin, suurimmalla osalla ihmisistä ensikosketus päihteisiin kohdistuu kuningas alkoholiin. Jos väitetään, että Kannabis laukaisee mielitekoja esim. amfetamiiniin tai noin yleensäkin se väite, että jonkun tietyn päihteen takia sinä kokeilet jotain muuta, kenties kovempaa kamaa (alkoholi --> kannabis --> kovat huumeet), niin ei varmasti se johdu siitä, että se X aine tekee sinun päälle tepposet ja saa sinut haluamaan jotain sellaista kamaa mitä et ole ennen edes kokeillut. Ei se haluaminen johdu siitä X aineesta vaan ihan jostain muusta. Vai mikä oli/on se päihde joka saa nuoren haluamaan alkoholia? Niinpä. Sitä ei ole. Ja jos joku nyt ratsastaa paikalle kertomaan, että eijeijei, Kannabis on se porttihuume, niin millä perusteella Kannabis nostetaan jalustalle? Millä faktalla voi joku sanoa, että Kannabis on se ainoa päihde maailmassa jolla on se kyky, että se saa sinut haluamaan vaikka sitä piriä? Ei varmasti ole, sillä kuten sanoin jo heti alussa, yksikään aine tässä maailmassa ei saa sinua vetämään jotain toista päihdettä. Ne on ne muut jutut josta alempana.

1399518374858.jpg

1. Sosiaalinen paine

- Tämä on minun kokemuksien ja havaintojen lopputulema. Numero yksi on sosiaalinen paine. Miksi joku nuori haluaa röökiä? No kun kaveriporukassa jo joku tai useampi sitä vetää, sinäkin haluat, muuten jäät paitsioon ja kaikki parhaat jutut jää kuulematta ja kokematta. Sama se pätee alkoholin aloittamiseen ja sama se pätee huumeisiin sotkeutumisen kohdalla. Sä jäät ulkopuolelle jos et lähde mukaan siihen jengiin. Moni jättää (onneksi) lähtemättä ja etsii uusia kavereita tms, mutta aivan liian moni sortuu testaamaan sitä viinaa/pilveä/piriä, koska muutkin sitä jo vetää. Joissain tapauksessa jopa painostetaan siihen, että sun täytyy testata, muuten et oo kova jätkä/et kuulu meidän jengiin jne. Itse lähdin röökiä vetämään, koska kaikki muutkin veti ja en halunnut eristäytyä kaveriporukasta. Täysin sama homma alkoholin kanssa. Nyt tässä kohtaa toki muistutan, että tuohon alle tulee muitakin kohtia, jotka yhdessä tämän kanssa sai minut vetämään ensimmäiset hatsit ja ekat pirinokat jne. Tämä ei yksinään sitä saanut aikaiseksi! Mutta miksi poltin ekat hatsit tai vedin ekat nokat? No yksi syistä oli se, että halusin kuulua johonkin, koska en ollut sitä ennen kuulunut mihinkään ja tunsin, ettei mua hyväksytä mihinkään mukaan. Olin yksinäinen vailla kavereita. Halusin testata pilveä. Ja ihastuin siihen. Pari vuotta myöhemmin vedin ekat pirinokat, en sen takia, että Kannabis sai minut sitä haluamaan vaan siksi, että olin puolivuotta sitä sekoilua katsonut vierestä milloin itse hatsipäissään, milloin kännissä. Ja sitten yksi ilta en enää jaksanut olla pelkkä katsoja. Muistan sen illan erinomaisesti. Älkää kysykö miten se on mahdollista. Kysyin yhdeltä parhaista kavereistani siinä, kun ne pörisi pöhinäpäissään, että "vittu, anna mullekin". "Ihanko oikeasti Sami haluat??? Oletko varma? Siis ihan oikeastiko?" -"Joo, anna viivat". Ja siitä se lähti. Ekalla kerralla 48h vyölle ja emmä edes tajunut mitään niistä laskuista, paitsi sen, että ne oli siistejä, kun näki näkyjä ja kuuli ääniä ja luuli ties mitä. Kaippa sitä oli jo silloin valmiiksi päästään hullu, kun niistä nautti. Sosiaalinen paine on siis muutakin kuin sitä, että jengi käskee tai houkuttelee suoraan sua vetämään milloin mitäkin. Siihen paineeseen riittää jo se, että olet yleensä sellaisessa seurassa jossa muut hiisaa tai sniffaa, ei niiden tarvitse mitään sulle sanoa. Se esimerkki on jo itsessään sosiaalista painetta.

2. Pakoon pahaa oloa

- Monella jotka sotkeutuvat ensimmäisiä kertoja huumeisiin joihin vielä toistaiseksi Kannabiskin luetaan, on syynä se, että elämä on paskaa. Elämässä on vaikeaa, on masennusta ja/tai muita mielenterveysongelmia. Ehkä himassa kaikki ei ole reilassa, esim. vanhemmat ryyppää tai sitä nuorta syyllistetään joka asiasta. Tai jotain muuta minkä vuoksi ihminen kokee pahaa oloa. Ja kun sitä ei hoideta oikein kuten terapiassa käynti tms tai kun siihen ei osata puuttua tarpeeksi ajoissa, ihminen ajautuu huumeisiin. Paetakseen pahaa oloaan. Saadakseen hetken helpotuksen siihen paskaan, ahdistavaan, yksinäiseen ja mustaan elämään. Ja kyllä, helpostusta saa helpostikin päihteillä. Jossain vaiheessa se hauskuus saattaa kuitenkin loppua, jos homma muuttuu riippuvuudeksi. Mutta pakenemistahan se on. Ei saada apua muualta, turvaudutaan alkoholiin/huumeisiin, vaikkapa siihen pilveen. Niin tein minäkin. Mulla oli helvetin paha olla eikä kukaan sitä huomannut tai ketään se ei kiinnostanut, eikä varsinkaan kukaan siihen puuttunut. Enkä ominpäin osannut hakea apua mistään tk:lta tai miekkarista. Tai sossusta. Ylipäätään mistään. Turvauduin pilveen ja aito hymy tuli naamalle, hymy jota ei ollut ollut vuosiin minun kasvoilla. Ei ahdistanut, ei vituttanut eikä itkettänyt, vaan mulla oli lämmin, mukava olo ja pystyin nauramaan muiden mukana. "Ahaa, nyt mä keksin! Tämä auttaa!" -Oli varmaan ne ensimmäiset ajatukset, kun tajusin todella, että tämä helpottaa mun oloa. No koska sitä apua eikä muuta ollut tarjolla eikä saatavilla tuon ekankaan kerran jälkeen, halusin luonnollisesti polttaa hatsit uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Miksi edes luopua jostain mikä piti minut suurinpiirtein kasassa ja elossa? Olin keksinyt keinon millä helpottaa sitä omaa tuskaa. Niinpä käytin pilveä kokoajan enemmän ja enemmän. Kunnes päästään kohdan 1 loppupuoliskolla kerrottuun juttuun ja kappas, jälleen oivallus! Huomasin, että piri auttaa vielä enemmän siihen tuskaan. Miksipäs siis luopua siitäkään, rakkaus oli lähes alusta saakka ehdoton aina ensimmäisen total flippiin (mistä olen kirjoittanutkin aikaisemmin). Sitten tuli särö rakkauteen, mutta siinä vaiheessa olin vähintään ihastunut jo Subutexiin, johon sitten lopulta rakastui tulisesti. Toisin kun piri, tekkeni ei tuonut varsinaisia laskuja eikä sekoamisia. Toki ne laskut kuuluu tuonkin päihteen kohdalla, mutta ne oli niin erilaisia. Piri sai minut hulluuden partaalle ja tekemään ties mitä, mutta tekkeni aiheutti "vain" fyysisiä kipuja. Olihan niissäkin kärvistelemistä, mutta pää pysyi sillä kamalla kasassa. Ja euforian tunne oli valtaisa. Löydettyäni Subutexin, tajusin todella nopeasti, että tämä kama on se "minun juttu", joka auttaa paskaolot pitämään poissa päästä. Ja auttoi sulkemaan silmät pahalta, kylmältä ja kolkolta maailmalta. Minä pakenin, vuosia ja lääkitsin samaan aikaan kokoajan enemmän ja enemmän pahaa oloani väärillä konsteilla. Jos oli keksinyt ja löytänyt sen helpotuksen lähteen, miksi sen luota pitäisi lähteä pois?

billede%20kokain.jpg

- Huumeilla loin itselleni kolmannen maailman (3rd world) josta tuli lopulta se minun oma, todellinen maailmani. Maailma, mikä oli ihan erilainen kuin se oikeasti todellinen maailma, missä normaalit työssä ja koulussa käyvät ihmiset eli. En yksinkertaisesti kyennyt sietämään sitä oikeaa maailmaa, se oli liian karu, kylmä, tuskainen, se oli liian kaikkea! Niinpä jouksin sitä karkuun, koska koin etten pärjää siinä maailmassa. Minusta ei ollut omasta mielestäni siihen. En vain pystynyt siihen. En pystynyt menemään töihin, kouluun, käydä armeijaa tai sivaria. En oikeastaan mitään. En kyennyt perustamaan mitään perhe-elämää (nyt en luopuisi siitä mistään hinnasta) missä vaimo, kaksi lasta, omakotitalo ja se vitun koira ja Volvo. Ja ollaan niin onnellisia. Ei ei ei. Ensinnäkin liian tylsää ja toisekseen aivan liian vastuullista. Omassa luodussa rinnakkaistodellisuudessa kaikki oli siistimpää. Kokoajan oli kiva olla, euforian tunne virtasi suonissa ja etenkin päässä. Ei tarvinnut kuin näennäisesti hoitaa velvollisuutensa kuten työkkärissä käynnit yms ja muuten vain pystyi elämään siinä vitun kuplassa vailla mitään vastuuta mistään. Jos joku virasto soitti, ei siihen vastattu kuin kerran kymmenestä, sillä olisi joutunut muuten ottamaan vastuuta suostumalla (kuitenkin) johonkin ajanvaraukseen jonnekin luukulle. Äh, liian perseestä ja etenkin, eihän sellainen ollut kivaa. Kivempaa oli ajella tuhannen sekaisin jossain hevon vitussa keskellä yötä vailla huolen häivää. Siistimpää oli kuulua johonkin yhteisöön missä kaikki oltiin samassa kanootissa. Oli kivaa kuulua johonkin, kun ennen sitä ei ollut kuulunut mihinkään, hyvä jos tähän maailmaan edes. Oli kivaa tuntea itsensä tärkeäksi ja ennen kaikkea hyväksytyksi. Ei tarvinnut esittää mitään korkeakoulutettua raksaduunaria, kun eihän minusta ollut mihinkään tuollaiseen. Pystyin olemaan juuri se mikä sillä hetkellä olin ja kukaan ei dissannut eikä väheksynyt. Paitsi kaikki maailman viranomaiset ym virastot ja sen sellaiset tahot. Mutta se yhteenkuuluvuuden tunne oli jotain sellaista mitä en ollut aikaisemmin kokenut missään.

3. Uteliaisuus/kokeilemisen halu

Päihteet ja etenkin huumeet osaa olla kiehtovia. Monia ihmisiä kiinnostaa huumeet, koska niiden ympärillä on velloo tietynlainen mystiikka (mystisyys) sekä koska se on laitonta, se kiinnostaa jo senkin takia. Kielletyn hedelmän maisteleminen kiehtoo ja kiinnostaa, se on selvä. Minun kohdalla myös tämä kohta 3 osuu ja uppoaa. Muistan kuinka ysärillä MusicTV:llä pyorineet Snoop Doggy Doggin ym gangstaräppäreiden musavideot joissa peittelemättä vedettiin hatseja, herätti minussa(kin) uteliaisuuden. Jos se on noin siistiä mitä videot antaa ymmärtää, minäkin haluan. Haluan olla yhtä cool kuin Snoop. Niinpä se Kannabiksen viehätysvoima puri lujaa sieluuni. Muistan kuinka vain vuotta aikaisemmin, yläasteen ikäisenä, olin niin ehdoton ei huumeiden suhteen. Ja vain vuotta myöhemmin katsoin ylöspäin, kun videoilla vedettiin hatseja ja ihannoin sitä. Ja toivoin, että saisin itsekin testata sitä. Muistan kuinka kannoin Kannabislehden muotoista kaulakorua kaulassani, kun menin 16 vuotiaana ammattikouluun. En nyt jaksa muista mistä tai keltä sen sain, mutta se kaulassa menin ensimmäisenä koulupäivänä amikseen. Muistan kuinka myöhemmin oikein hyväksi ystäväksi tullut sanoi silloin välitunnilla röökipaikalla, että "ai, säkö et polta röökiä?" "Juu en" sitten huomasi ja "aaa polttelet vähän vahvempia juttua" ja iski silmää ja nauroi. Oli huomannut sen korun kaulassa. Silloin en vielä sitä hiisaillut ja sen myös siinä sanoin, mutta vuotta myöhemmin se alkoi. Vai menikö niinkään kauaa. No joka tapauksessa se uteliaisuus oli kovaa luokkaa myös myöhemmin noiden muiden, kovempien kamojen kanssa. Halusin testata tuleeko siitä ja siitä niin hyvä olo kuin kerrotaan. Enhän voinut muuten tietää ellen itse testaisi. Siksi testasin myös hihaanheittoa. Halusin yksinkertaisesti tuntea sen itse, miltä se tuntuu, kun piikki lyödään suoneen ja mäntä painetaan pohjaan. Halusin tietää miten se kihahtaa nuppiin, olin sitä nähnyt siinä vaiheessa jo niin monta vuotta niin paljon, että halusin myös itsekin testata. Kukaan ei mua suostutellut siihen tms, päin vastoin se oli melkoisen tinkimisen takana, että siihen se lyöjä lopulta suostui. Olin aika päissäni silloin. Muistan kuinka lupasin, etten sen yhden kerran jälkeen enää vedä ränniin, mutta eihän se ihan niin sitten lopulta mennyt. Se jäi vähän niinkun päälle. Oma onni oli se, etten saanut yhtä tuurilyöntiä lukuun ottamatta ikinä itse laitettua itselleni vetoja sisään. Osasin tehdä valmiit vedot jne, mutta se männän saanti pohjaan jotenkin oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Muille toki osasin kuin mikäkin pro laittaa vedot sisään, mutta omaan hihaan se ei natsannut. No hyvä niin.

Siinäpä muutama kohta millä omasta mielestäni kumoan sen iänikuisen väitöksen, että Kannabis ajaa ihmiset kovempiin aineisiin. Ei aja, yllä olevat jutut ajaa. Olisi varmaan ehkä joku vielä mikä pitäisi mainita, mutta eipä tule mieleen enää mikä se oli. Karkasi ajatus iltahärdellin aikana. Jos sitä neljättä kohtaa olikaan. Mutta nämä on minun näkökantoja asiasta. Aina, kun päihteisiin ajaudutaan, on muuttujia matkassa enemmän kuin moni osaa kuvitellakaan. Mun kohdalla nuo kaikki kolme kohtaa toteutui suunnilleen samaan aikaan, niin puhun tässä lähinnä omista kokemuksista sekä käyttäjänä, että noin muutenkin kentällä pyörineenä. Joillakin voi olla, että syyt on ihan muut, niistä muuten kuulisin oikein mielelläni, mutta väitän suurimmalla osalla porukasta ainakin yhden kohdan osuvan maaliin.

Niin ja vielä, mun mielestä Kannabiksen mainetta on vuosisotalla mustutettu/pilattu ihan turhaan. Itse en kyseistä nautintoainetta tule koskaan enää hiisaamaan. Paitsi ehkä silloin jos sitä saisi lähi-Siwasta samalla tyylillä kuin kaljaakin, niin pistetään sitten harkintaan sopivan lajikkeen osuessa kohdalle. Eli käytännössä laillistettaisiin ja mentäisiin siihen kohtuu kuuluisaan Coloradon malliin, mutta koska Suomi on niin takapajula ämerikänihannoinnista huolimatta, niin täällä pilvi laillistetaan varmaan sitten, kun meikäläisellä kasvaa horsma perseessä :)

Laittakaa kommenttia tänne/Facebookiin. Omat mielipiteet saa tuoda julki, se olisi jopa suotavaa, kunhan mahdollinen keskustelu pidetään siistinä ettei ylilyöntejä pääsisi syntymään :)