Joo. Mulla alkoi särkemään selkää enemmän ja vähemmän noin 18 vuotiaana, jonka jälkeen näinä viitenätoista vuotena se ei ainakaan ole vähentynyt. Kaikki alkoi yhtenä syksyisenä yönä, kun paras kaveri tuli Joensuuhun. Olin kännissä, erittäin. Pontikkapäissäni ja 1/3 pulloa aitoa ponua (Coca Colaan sotkettuna) povarissa lähdin Rantakylän ostarille vastaan kaveriani, joka tuli Nurmeksesta jonkun kaverinsa kyydillä. Oltiin molemmat joitakin kuukausia vaille 18 vuotiaita. Alaikäisinä ja viinahöyryissä ajauduttiin pahaan tappeluun. Mehän ei sinällään mitään siinä tehty, meille tehtiin. Oltiin ihan perus päissään siinä ostarin kulmilla notkumassa, kun siihen saapui noin 10 hengen porukka, samaa ikäluokkaa noin suurinpiirtein kuin mekin. Yksi niistä kysyi tupakkaa kaveriltani. "On, mutta ei sulle" = virhe ja turpaan tuli molemmille. Yhden röökin takia. Kelatkaa. Kaverin päälle meni tuosta jengistä 7-8 ja loput kaksi minun päälle. En siinä tuoksinnassa ehtinyt seurata mitä ne mun kaverille tekee, koska piti keskittyä itsensä suojelemiseen. No kaveri sai pahasti koteloon, itse en niinkään, mutta yksi potku tuli vasemmalle puolelle alaselkään. No siitä käytiin aikanaan sitten käräjät ja hovioikeudet. Kaveri sai korvauksia 9500 markkaa, minä tonnin. Tonni oli 17 vuotiaalle paljon rahaa, mutta pieni raha siitä, että jo 15 vuotta kestäneet selkäsäryt saattoi alkaa siitä.

Toinen mikä saattoi ainakin viimeistellä tuon mun selän, oli tuosta tappelusta noin puolivuotta myöhemmin tapahtunut toinen tappelu. Mua koulussa kuumotellut ja suoraan sanoen kiusannut mm uhkailemalla, kävi sitten lopulta päälle, kun en itse enää jaksanut sitä kiusaamista, joka oli jatkunut 1,5 vuotta lähes päivittäin. Yhtenä päivänä tuli loppu sille kiusaamiselle, kun se aukoi päätään heti aamusta ja itselle se riitti sinä päivänä. Me sitten tapeltiin. Se tuli yhdeksän maissa aamulla koulun pihalla vastaan ja huuteli ja uhkaili. Oli tehnyt sitä jo tuntia aikaisemmin kahvijonossa. No näytin sille käsillä, että "läpä läpä" ja sillä leikkasi siinä kohtin kiinni. Kävi rinnuksiin kiinni ja sanoi vaikka tappavansa minut siihen paikkaan, jos hän niin haluaa. Sanoin sille, että "mä en sun takia ota koulusta potkuja" ja, että "tapa, ei kiinnosta enää". No ei tappanut, mutta veti jalat alta ja kaaduin puhtaasti selälleni siihen jäätiköön, toki vasen puoli edellä. Koulukaveri sanoi myöhemmin, että ei ole nähnyt koskaan kenenkään nousseen niin nopeasti ylös, kuin mitä minä olin noussut. No se tappelu loppui siihen, kun molemmat päästi irti toisensa rinnuksista. Siinä meni kallis, tuhannen markan takki kainalosta rikki, hävisi kallis 400 markan kultadublee kaulaketju ja levisi muutenkin kaikki tavarat taskusta jne. No ketju löytyi myöhemmin, koulukiusaaja maksoi 700 markkaa osissa, kun koulu puuttui juttuun ja myöhemmin kaverit hakkasivat sen baarin edessä siltä kädeltä, että mm. Karjalainen revitteli kohuotsikoilla "Ulkomaalaiset hakkasivat nuoren suomalaismiehen" tjsp ja oli sivun kokoinen juttu tuosta.

No niin, nyt on käyty pääpiirteittäin kaksi vaikuttavaa tekijää siihen, että selkä on ollut paskana näin kauan. Voitte uskoa, että olen käynyt lääkäreillä tämän asian takia todella monta kertaa. Kuvattu on, röntgenillä, lukuisia kertoja. Joka kerta sieltä on "löytynyt" uusia juttuja ja edellisistä löydöistä ei koskaan mitään puhetta. Eli ihan kuin ne olisi "vaihtunut" ne ongelmat selässä vaikka tuska ja kipu sama. Ensimmäisellä kerralla Joensuussa mulle puhuttiin, puhelimessa, että siellä on nikamat eri tasolla. Eli toinen ylempänä kuin toinen. Kehoitettiin menemään fysioterapiaan, mutta tästä ei koskaan yhtään enempää puhetta millään lääkärikäynnillä. Ei sillonkaan, kun sen itse puheeksi otin (kun kysyttiin, onko sitä kuvattu jne.). Yleensä tuohon ei reagointu oikeastaan ollenkaan. "Tee jumppaliikkeitä ja syö Buranaa 3x400mg/päivä viikon ajan ja jos kivut jatkuu, varaa uusi lääkäriaika" - Tuo oli se mitä ne jaksoi lähes aina sanoa. Joskus noin 10 vuotta kipuja kuunnelleena, kun sanottiin tuo sama jargonia, siis etenkin tuo, että varaa uusia aika JOS kivut jatkuu, niin sanoin lääkärille, että "luuletko sinä, että nämä kivut, jotka on kestänyt näin kauan, lähtee nyt yht'äkkiä viikossa pois jollain Buranalla ja jumppaliikkeillä?" "Ei kuule ole lähtynyt tähän päivään mennessäkään, niin ei ne lähde nytkään". Enpä jaksa muistaa mitä tuohon lekuri sanoi, mutta ihan turhaa skeidaa ne käynnit pääasiassa oli. Tuli sellainen turhautunut olo, kun mikään ei auta ja mitään ei osata sille tehdä. Silti lääkäriin oli mentävä joka kerta kuuntelemaan tuota samaa jauhantaa, niin siihen lopulta turtui ja ennen kaikkea turhautui. Niitä kuvia on otettu tässä matkan aikana ihan tarpeeksi. Viimeisin taisi olla Hakunilassa asuessa. Kävin Tikkurilassa kuvauttamassa selkäni ja lääkärin tuomio kuvien perusteella oli se, että minulla on lievä skolioosi sekä ns. notkoselkä. Kielikuvina voisi tuumata, että selkäranka on ässän muotoinen ja samaan aikaan vielä riippusilta. Hiton hyvä homma. No tällä tiedolla mentiin ja mennään edelleen. Tuon jälkeen, kun Joensuuhun muutin ja kävin yksityisellä lääkärillä Terveystalolla (loppu syksystä 2010), lääkärin mukaan mulla oli ja on hermosärkyä selässä. Lääkkeet siihen ja tänäkin päivänä niitä syön (Lyrica 300mg). Kiitos toki lääkärille, että määräsi Lyrican, sillä se auttoi selkään jonkin verran, mutta ennen kaikkea se lievensi mun ahdistusta ja teki minusta uudelleen sosiaalisen ihmisen. Tuo lääke on ehkä se kaikista paras lääke mikä minulla on käytössä.

Kävin fysioterapiassa kesällä 2014 Joensuun Rantakylässä jonkun lähetteen seurauksena. Kysyinpä siellä, niinkuin olin kysellyt aina silloin tällöin lääkäreiltäkin, että onkohan minun jalat eri mittaiset? No se pisti minut kävelemään ja katsoi siitä, että mulla on virhe asento jaloissa kävellessä, että selkäsäryt voi hyvinkin johtaa siitä. Sanoin sitä, että meikäläinen kun seisoo, niin mulla on kyllä vasen jalkapohja visusti lattiassa kantapäineen kiinni, mutta käytännössä aina mulla on oikea jalka lähes ilmassa. Seison siis oikealla jalalla varpaillani, kun samaan aikaan vasen jalka on maata myöten. Tätä olen tehnyt varmaan sen 10 vuotta ainakin. Muistan joskus itse havahtuneeni siihen, että todella näin teen. Ja siitä on tuo 10 vuotta varmaan. Niin, mittasiko fyssari jalkani? -Ei. Miksi, niin sitä en tiedä, en todella.

Toinen%20jalka%20pidempi.jpg

Mun perus seisomisasento; Vasen jalka niinkuin pitääkin, kun taas oikea jalka tuolleen (Seison siis varpaillani oikealla jalalla)

Jäsenkorjaaja saapuu

Tänä nimenomaisena päivänä, joulukuun 14:s päivä vuonna 2015, saattoi olla uuden selän ensimmäinen päivä. Mitä tapahtui? Tapahtui sellainen juttu, että meillä kävi kotikäynnillä jäsenkorjaaja. Avopuolisoni osti kotikäynnin mulle vissiin synttärilahjaksi tai muuten vain, sillä kyllähän se vituttaa jokaista, etten pysty osallistumaan selkäsärkyjen takia esim. kotitöihin, kuin osittain. Mielelläni tekisin kotitöitä, kun ei tarvitsisi kuunnella selän vittuilua heti alkumetreistä lähtien. Esim. imuroida saan ihan rauhassa sellaiset 5 minuuttia, jonka jälkeen alkaa sattumaan selkään ja nimenomaan alaselkään vasemmalla puolelle. Joutuu pitämään vartin tauon tai avopuoliso jatkaa siitä. Voitte uskoa miten paljon mua on kiinnostanut tehdä ytikäs mitään, kun tietää, että kohta sattuu niin saatanasti jos jotain alan tekemään. Astianpesukoneen saan tyhjennettyä yläosan jonka jälkeen alkaa koskemaan selkään. Siinä parit esimerkit. Tulee väkisinkin muutamat olot tästä "kotitöiden allergiasta (niinkuin eräs lääkäri hieman vitsillä totesi)" = 1. Tunnen itseni täysin hyödyttömäksi ja turhaksi ja 2. tunnen huonoa omatuntoa, kun kaikki käytännössä jää avopuolisolle josta päästään kohtaan 3. pidän itseäni paskana ihmisenä, kun en pysty enkä jaksa samalla tavalla, kuin emäntä.

Kun menin selälleni hoitopöydälle, nilkat kevyesti yli laidan, jäsenkorjaaja teki välittömästi ensimmäisen havainnoin = mulla on eri mittaiset jalat. Kaksi senttiä. Siis kaksi senttiä pidempi on vasen jalka. Näinpä selvisi heti itsellekin, miksi seison niinkuin seison. Samalla henkäyksellä sanoi vielä, että mulla on lonkkaluut jotenkin kahteen eri suuntaan vääntyneet. Kysyi, että onko polvet koskaan kipeät? - On, ja vasen polvi on se pahempi. "Niin arvelinkin". Seuraava havainto oli se, että mulla ei ollut vasemmassa jalassa pohjeluu paikoillaan. "Kuulostaa ehkä hurjalta, että minä laitan sen takaisin sinne missä sen pitäisi olla, mutta et edes huomaa, kun sen laitan". En huomannut. Sitten se väsäsi vasemman polven kuntoon. Sanoi, että nyt on polvi valmis ja hyvä, siirrytään toisen polven kimppuun. No se oli lähtöjään jo parempi eikä siinä sellaista fiksausta ollut, kuin toisessa.

Siirryttiin siinä sitten selän kimppuun. Katsoi ensin oikean puolen ja teki sille jotain kunnes siirtyi vasemman puolen kimppuun ja alkoi sille fiksausta tekemään. Sanoi sitten jossain kohti jälleen saman lauseen "tämä saattaa kuullostaa hurjalta, mutta sinulla ei ole lonkkaluu oikeassa kohtaa, että minä laitan sen paikoilleen", "Et tule edes huomaamaan, kun sen teen" - Ja jälleen, en huomannut, en todella. Jäsenkorjaaja fiksaili selkää ja lopuksi siirryttiin käsien kimppuun. Ne kondikseen ja homma alkoi olla valmis. 1,5 tuntia siinä meni kaikkinensa, hintaa en sano, mutta voin sanoa, että erittäin hinnan sisällä meidän mielestä. Ja koska tässä on vaarana käydä siten, että asentoni palaa vanhaan, on uuden kotikäynnin aika kahden viikon päästä. Pari kolme kertaa pitää ainakin korjailla jotta asento jää oikeaksi pysyväksi aikaa. Kaksi viikkoa ensimmäisestä on aika ehdonton maksimiaika, mutta Joulu sotkee sen verran, ettei ensi viikolle voitu aikaa varata.

Loppuyhteenvetona voisi todeta, että jäsenkorjaaja on ehkä huikeinta ikinä mitä mun selälle yms on tehty näinä viitenätoista vuotena. Jäsenkorjaus on vanhan kansan perintöjä, jo satojen vuosien takaa ja vieläpä suomalainen keksintö. Se jo kertoo, että ei se huono juttu voi olla jos satoja vuosia tätä on tehty. Mulla on kova luotto tähän ja uskon vakaasti, että tällä mun selkä tulee kuntoon. Vihdoin ja viimein. Tässä on vuosien saatossa ehtinyt kyllästyä, turtua koko selkäongelmiin. Asenne ollut toisinaan, että ihan sama, koskekoot kun ei sille mitään voi tehdä, näillä mennään hautaan saakka. Sellainen luovutusolo on ollut useasti. Kun ei tule kuntoon niin ei tule, mutta vituttaa suunnattomasti, kun estää tekemästä vaikka ja mitä. Eikä voi osallistua juttuihin samalla intesiteetillä, kuin toinen. No nyt on tälleen pelimiehenä sanottuna All-Init lyöty tämän suhteen. Nyt selkä tulee kuntoon, tai se ei ikinä tule ja uskon todella, että tulee kuntoon! Pari päivää pitää vältellä raskaita nostoja yms sekä ei saa saunoa jos ei halua itselleen todella huonoa oloa. Ja vettä pitää juoda enemmän kuin normaalisti.

KIITOS jäsenkorjaajalle! Selkä on toki nyt kipeä eikä tunnu ollenkaan omalta ja kävely hieman huteraa/vaikeaa, mutta tosiaan parin päivän päästä pitäisi jo jotain tulosta olla/näkyä/tuntua. Eiköhän se tästä, nyt jos oikeasti selkäni kuntoon saan, niin huh huh! Ei mitään muistikuvia siitä, millaista elämä on, kun on selkä kunnossa. Toivottavasti lähitulevaisuudessa tulen tuon tietämään :)