Kerron lopussa omasta terveydentilastani (huono), mutta näin alkuun se kuumottavin juttu eiliseltä...

Eilen aamulla puoliso sanoi, että katsohan vauvan varpaita. No kun katsoin, niin ne oli erittäin turvoksissa, semmoiset pökkelöt jotka ei juuri liikkuneet ja kauhet urat kolmen varpaan kohdalla siellä juuressa. Kyseessä oli vasemman jalan keskimmäiset varpaat eli ne mitkä on ukkovarpaan ja pikkuvarpaan välissä. Ne oli karmean näköiset. Ihmeteltiin siinä lääkärille soiton jälkeen, että mikä kumma on saanut tuollaiset jäljet aikaiseksi. Mietittiin, että olisiko joku naru/lanka tms sukasta päässyt kiertymään ympärille ja tehnyt tuollaiset jäljet. Arvauksemme osui lähes maaliin. Kun puolen päivän aikaan oli sairaanhoitajalle se aika ja kun mentiin sinne, niin siinä aika äkkiä sitten kutsuttiin ihan lääkäri paikalle. Hän katsoi ja katsoi niitä ja alkoi oikeastaan aika nopeasti puhumaan siitä, että pitäisi saada nyt sellainen ohut koukku (vähän sellainen mitä hammaslääkärissä käyttävät, kun rapsuttelevat hammaskiveä tms pois), että hän eipäilee, että siellä on kiertynyt varpaiden ympärille jotakin. No siinä sitten, kun tyttö nukkui niin he laittoivat sellaisen puudutusjutskan niiden varpaiden päälle, että kun sitten kaivetaan, niin ei sattuisi niin paljoa. Tässä vaiheessa mun täytyi jo lähteä hakemaan kuusivuotiasta eskarilaista kotiin ja tottakai juuri sille päivälle oli sovittu, että tytön kaveri tulee viettämään myöhäissynttäreitä (ei päässyt silloin kun ne oli) meille. No siinä sitten rullasin tyttöjen kanssa himaan ja onneksi vanhin poika oli jo päässyt koulusta, niin oli kotona. Mentiin himaan ja jäin sinne näiden lapsien kanssa venailemaan emännän soittoa, että mitä tapahtuu seuraavaksi. No jossain siinä 13:20 aikoihin puhelin sitten soi ja puoliso kertoi, että tytön varpaiden ympäriltä tosiaan oli löytynyt jotain; hius, noin 15cm mittainen yksi hius. Se oli kiertynyt erittäin tiukasti kolmen varpaan ympärille silleen sikin sokin (miten ihmeessä????) ja puristanut sitten kauheat jäljet varpaaseen ja ollut yksinkertaisesti niin tiukalla, ettei veri ollut juurikaan kiertänyt näissä varpaissa. Lääkäri oli sanonut erittäin pelottavan asian JOS ei oltaisi tultu ajoissa: Varpaat olisi ehkä jouduttu amputoimaan... Voitte arvata mikä satalasissa paniikki iski minuun ja varmasti myös puolisooni. Lääkäri oli sanonut, että hän tulee noin 20min päästä katsomaan alkaako varpaiden turvotus laskea ja veri kiertämään. Jos ei, se on Tikkamäkireissu ja vain luoja tietää mitä seuraavaksi olisi sitten tapahtunut. No lääkäri oli kuitenkin koulutuksessa siinä välissä ja se siinä kello 14 jälkeen tuli sitten sinne. Siinä vaiheessa olin itse jo paikalla, lapset jäi vanhimman pojan vahdin alle ja eipä siinä, kyllä kymmenvuotias osaa ja pystyy jo katsomaan vähän nuorempien perään vähän aikaa.

Kun saavuin tk:lle, puoliso oli vauvan kanssa odotusaulassa odottamassa lääkäriä. No se saapui lopulta kutsumaan meidät huoneeseen. Se tutki varpaat uudestaan kunnolla, ettei vaan olisi mitään jäänyt sinne. Turvotus laski edelleen vaikka olihan ne punaiset, mutta ei enää tulipunaiset, niinkuin aamulla. Veri kiersi jo selvästi varpaissa, aina kun jotakin näistä tulehtuneista varpaista painoi, se kohta meni valkoiseksi ja palautui normiväriin heti. Joka varpaassa sama, joten selvittiin erittäin isolla säikähdyksellä tällä kertaa. Mutta miettikää, yksi hemmetin hius oli saada aikaiseksi jopa kolmen varpaan amputaation. Huh huh sanon minä, miten pienistä jutuista on lopulta kiinni helvetin isot asiat. Tämä oli täysin ennenkuulumatonta ja kun isälleni soitin siinä iltapäivällä, ei sekään ollut uskoa korviaan. Lääkäri tosin sanoi, ettei tämä poikkeuksellista ole. Hän on hoitanut vastaavia tilanteita uransa aikana useita. Lääkäri määräsi jotain tulehdusvoidetta ja sitä leviteltiin pumpulipuikolla eilen jo kahdesti ja tänä aamuna jo kerran. Hyvin on vaikuttanut ja toinen millä ollaan hoidettu, niin ihan vaan keittosuolaliuoksella sillä sillä on hyvä puhdistaa nuo ennen rasvaamista.

Tämän aamun tilanne: Varpaat on jo lähes täysin normaalit. Ne rannut näkyy vielä vähäsen, mutta varpaiden koko on täysin normaalit, väri on normaali, kaikki on fine. Rasvaus ja puhdistus on auttanut erinomaisesti sekä se, että ollaan annettu olla ilman sukkaa koko eilisillan ja tämän aamun, niin on saanut happea ne varpaat. Yöllä oli sukka, ettei mene likaa, kun siellä on kuitenkin pieni haava akkavarpaassa.

Kuumetta viikon, tulehdusarvot koholla = keuhkokuume

Jep, näin pääsi lopulta käymään. 9 vuotta sitten sairastin ensimmäistä kertaa keuhkokuumeen ja sen jälkeen en olekaan. No nyt, kun kuumetta on ollut viikon, kovan yskän siivittelemänä eilen siinä samalla katsottiin minun terveystila, kun vauvaa hoidettiin. Kävin pikaverikokeessa (sormenpäästä vaan ottivat) sekä nieluviljelyssä. No kohtuu äkkiä sitten tuli heille tulokset siitä, itse sain tietää lukemat siinä kello 14 hulinassa. Toki tiesin jo sitä ennen, että tulehdusarvot koholla ovat (olivat näin sanoneet puolisolleni silloin, kun itse oli muksujen kanssa kotona), mutta itse lukema oli sitten 83, kun se maksimissaan saisi olla sen 10. No siinä sitten mitattiin kuume; 37,9. Sitten sanoin lääkärille, että ei vaan olisi keuhkokuumeesta kyse, kun olo vähän sellainen. No se kysyi, "haluatko käydä nyt röntgenissä?" -"Juu, voin käydä" -sanoin ja se olikin siinä sopivasti muutaman oven päässä. No sinnepä siis, kuvat naps naps ja takaisin huoneeseen. Kuvat tulivat välittömästi lääkärille ja se sanoi, että "sinulla on keuhkokuume oikeassa keuhkossa". Helvetin hienoa -ajattelin ja, että ei vittu taas. No kahdet antibiootit viikoksi ja CRP tutkintaan tänään (kävin jo) ja maanantaina myös. Tulokset saan tuossa puolen päivän jälkeen, toivottavasti ovat lähteneet laskusuuntaan, eilen kun jo aloitin antibioottikuurin vetämisen. Kuumetta ei ollut aamumittauksessa, täytyy sitäkin seurailla tässä päivän mittaa. Samalla muuten katsovat hemoglobiiniarvot. Luulenpa vain, että jos ei ma testeihin mennessä ala tulehdusarvot laskemaan, niin se on sairaalareissu edessä ja siellä sitten ollaan aika salettiin 1-3 päivää. Ei kyllä millään joutaisi, on kastejuhlatkin tulossa ens viikon lauantaina. No toivottavasti paranen siihen mennessä, muuten tulee tuskallinen juhlallisuus ja "parhaassa" tapauksessa kaikki ne noin 20 henkilöä sairastuu minun takia. Mutta uskon kyllä, että tästä selvitään ja tokenen pikku hiljaa. Ottaa päähän vaan vetää noita antibiootteja, kun mahassa tuntuu oudolta ja huimaa aika voimakkaasti.

Mutta oli hulina eilen kyllä jo ihan sairas, kirjaimellisesti. Lapsella varpaat tulehtuneet, isäntä keuhkokuumeessa, emännällä flunssa piinannut kaksi viikkoa, niin eipä siihen enää muuta tarvittukaan. TK:lla meni yli kolme tuntia kaiken kaikkiaan. Mutta tuo lapsen kohdalla tullut lähes sydänkohtaus siitä pelosta oli jotain ihan kamalaa. Siinä kovassa kuumeessa itse kun oli, niin ei edes välittänyt omasta voinnista, kun pelkotilat valtasi jo muutenkin sekavan mielentilan. Kauhea kokemus, mutta taidetaan selvitä tästä(kin).

Mukavaa viikonloppua ystävät ja tuntemattomat. Me sairastetaan täällä, mutta eiköhän se tästä taas taitu suoraksi tämä mutkittelu :)