Viime aikojen uutisten valossa ajattelin heittää kaiken laukalle ja heittää hieman huulta näistä rankoista jutuista. Jokunen päivä sitten uutisoitiin (mm. Iltasanomat), että makkara ja pekoni aiheuttaa syöpää yhtä tiukasti kuin tupakka. Tai se on WHO:n toimesta nostettu samaan luokkaan syövän aiheuttajien listalla kuin mm. tupakka. Kiinnostaisi tietää, kuka tai mikä taho (WHO:n oma tutkimus?) on tämän tutkimuksen tehnyt. Ihan siitä syystä, että ihmisiä taas pelotellaan ihan syyttä suotta, koska aika hemmetisti saisi punaista lihaa vetää, että sillä olisi samanlainen potenttiaali syövän aiheuttajaksi kuin tupakalla.

"Daily Mailin mukaan on mahdollista, että jatkossa esimerkiksi pekoni-, kinkku- ja hampurilaispaketteihin edellytetään painettavaksi syöpäriskistä kertova varoitus."

Sitten tämä tutkimus juustosta. Jälleen jokunen päivä sitten uutisoitiin mm. herkkusuun sivuilla, että juustolla on sama vaikutus aivoihin kuin Heroiinilla. Siis ne oikeasti ja ilmekään värähtelemättä väittävät, että juusto on yhtä kuolemaksi kuin heroiini?? Tekisi mieli nauraa ja niinpä naurankin. Tämän, ties miten paljon maksaneet, tutkimuksen sai aikaan Michiganin Yliopisto. Oma villi arvaus on, että tähän tutkimukseen on taas poltettu dollareita siltä käeltä, että köyhää jo hirvittää.

"Michiganin Yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan juuston addiktoivuus saattaa olla samaa luokkaa kuin heroiinin."

Korostaisin nyt tuon lauseen yhtä kohtaa; saattaa olla. 

No näinpä saatiin ajatusleikki aikaiseksi puolison kanssa tuossa kuistilla.

Juuston täytyy olla porttihuume kovempiin aineisiin, kuten raaka-suklaaseen. Meidän näkemyksen mukaan homma menee jotakuinkin näin:

Jengi aloittaa juuston vetämisen pikku hiljaa ja satunnaisesti. Ensin ostetaan sitä Rainbow halppis juustoa viisi heikkiä (500g) josta riittää jakamista kavereillekin. Siellä pikku kommuunissa jonkun kaverin kaverin luona, noin 25 neliöisessä yksiössä aloitetaan testailemaan, mitä oloja tästä saa. Otetaan pikkuinen siivu, sellainen viiden ketolan (5g) pala joka möyhennetään sätkätupakan sekaan. Sitten ladataan piippu ja joku onnellinen saa sytyttää. Hurjimmissa porukoissa vedellään ammattilaisen tyyliin isosta, piippukaupasta isolla rahalla ostetusta bongista (vesipiippu), jossa menee ainakin neljälle oma letku mistä imeä juustohenkosia. Poltellaan juustoa ja sitten odotellaan kun tappava-aine alkaa vaikuttamaan päässä. Syntyy addiktio, yleensä puolen vuoden hiisaamisen jälkeen. Enää ei riitä Rainbow juusto, nyt pitää saada Arkijuustoa ja Kelan päivärahojen saantipäivänä ostetaan jopa rahapäissään Oltermania. Juustoissakin on eroja, Arkijuusto lienee hinta-laatusuhteelta sitä parasta kamaa ikinä. Oltermanin vetäminen on pröystäilyä johon yleensä vain juustodiilereillä on kokoajan varaa. Annokset isonee mitä pidemmälle juustoa hiisataan, yhtenä päivänä saattaa mennä laadukasta juustoa parikymmentä ketolaa. Per juustonarkki. Joka kylässä on se yksi jolta saa aina pimeää ja laittomasti maahan tuotua Sveitsiläistä juustoa. Tämä on kultaakin arvokkaampaa ja niinpä katukaupassa hinnat on pilvissä. Onneksi kuitenkin juusto on vielä laillista huumetta jota saa joka kaupasta ja kioskista. Parempaan tottuneet joutuvat organisoimaan virolaisia maahantuojia remmiinsä. Nämä virolaiset tuovat rekkaan piilotettuina isoja määriä juustoa, sitä parasta A-ryhmää. Ne on piilotettuina mm. renkaisiin, penkin sisään, rekan rakenteisiin ja Luoja tietää mihin kaikkeen. Kyllä juustorikolliset tietää mitä pitää tehdä, että saadaan puhdasta ja aitoa juustoa rajan yli. Niitä sitten levitetään etelä-suomesta käsin ympäri maakuntia ja muita isompia kaupunkeja ja mitä ylemmäs kartalla mennään, sitä hintavampaa on juusto. Ostot diilereiltä yleensä hoidetaan kertakäyttöisellä prepaid-liittymällä, joka yhden soiton jälkeen pilkotaan vähintään neljään osaan ja jokainen osa levitellään eripuolille taajamaa. Pitää olla tarkkana sillä jos poliisi saa vihiä laittomasta juustokaupausta, häkki heiluu eikä viisi vuotta ole mitään. Sekä kymmenille ellei jopa sadoille juustonarkeille tulee JA-käyttörikos (Juustoaineen käyttörikos). Tämä saattaa hankaloittaa töiden saatia jne. Sakoilla yleensä selviää, isommat pojat on sitten raastuvassa ottamassa vankilatuomioita.

Mitä tapoja juuston käyttämisessä sitten on? Perinteinen syöminen on ok, mutta vaikutus alkaa tosi hitaasti. Polttamalla yleensä saa ihan hyvät tilat, mutta hc-juustonarkit käyttävät tätä jo valitettavasti suonensisäisesti (IV). Siinä vaiheessa, kun aletaan juustoa jo piikittämään, on yleensä addiktio kehittynyt erittäin voimakkaaksi. Siinä kun aamu satseja väsäillessä ja kauheissa reflatärinöissä odottaa, että se juusto klöntti sulaa sillä colt-sytkärillä siihen teelusikkaan, jotta saa fiksit vedettyä, ollaan elämää suurempien ongelmien välittömässä läheisyydessä. Se kun pitäisi saada kuumennettua juoksevaksi, ettei mene suonet tukkoon ja lähde henki, niin se kestää. Sitten kun setti on juoksevaa, lantrataan ja sekoitetaan se veden sekaan, systeemit putkeen, remmi tiukalle ja mäntä pohjaan. Se on se 7 sekuntia ja hypit seinillä hirveissä euforianryöpyissä ja -nousuissa. Oi tätä ihanaa juustopärinää!

Sitten on vielä nämä kotikasvattajat. Ostetaan vuohia sen mukaan kun rahavarat antaa myöten. Sitten rakennetaan oma laboratorio jossa vuohesta saatu juusto valmistetaan käyttökelpoiseksi. Miettikää tilanne jossa poliisi, tullin väsyneet virkamiehet, KRP ja Karhuryhmä päättää tehdä rynnäkön epäillyn kotiin. Ensin vapautetaan pommikoirat, koska laboratorio on räjähdysherkkä paikka. Sitten vuohen lypsäjä pidätetään laittomasta juuston valmistuksesta. Lypsäjä löytyy takapihalta täysin juustopäissään ja sekaisin kuin seinäkello. Kuuluu vaan käskytys: "Näpit irti utareesta! Kädet niskantaakse, teidät on pidätetty!" "Teitä on syytä epäillä laittomasta juuston kavatuksesta myyntiä varten!" -Ja tottakai Walther P99Q -pistooli tanassa kuin sulhasella hääyönä, no se. Ja on suorastaan luonnollista, että koko kortteli on vakavan piiritystilanteen takia suljettu ja vedelty erinäisiä poliisinauhoja sikinsokin, koska aliarvioimiseen ei ole varaa.

Loppu lienee historiaa ja juusto kielletään, koska yhtä vaarallista ja koukuttavaa kamaa kuin heroiini.

Jotkut juustonistit, jotka ovat sekakäyttäjiä, vetävät nakkia iltapäivän nokosien jälkeen. Kolme keskisormen mittaista tiukkaa nakkia on hyvä aloitusannos. Siitä saa hyvät nuokut. Soskun ja Kelan rahoilla elävät yleensä tyytyvät siihen halpaan makkaraan jonka lihapitoisuutta ei ole edes mainittu, koska sitä siinä ei ole. Tosin tämä on itsensä huijaamista ja lähinnä jos siitä oloja saa, syntyy se pelkän kuvittelun voimalla. Jotkut toki kykenevät ottamaan kaiken ilon irti makkarasta. On grillimakkaraa ja vaikka mitä, mutta HK:n sininen on paras. Lenkin käyttäminen "väärin" eli ei syömällä on hieman haasteellista, mutta sopivissa lämpötiloissa sen saa murenemaan sätkätupakan sekaan ja sitten ladataan taas bongia, piippua ja ties mitä. Yleensä nämä sekakäyttäjät päätyvät ennen pitkää hautaan, ei niinkään juustoövereiden takia vaan sen takia, että on tullut sen verran vedettyä nakkia, että syöpä tuli kylään eikä sitä tietenkään mennä hoitamaan ajoissa kuntoon, koska ei yksinkertaisesti pysty liikkumaan sohvalta mihinkään. Jos juusto on ns. kaasua eli nopeaa kamaa, on lenkki, etenkin HK:n sininen näitä jarrupäihteitä eli hitaita. Ei siinä lenkkinotkuissa ihminen kykene minnekään lääkäriin ja sitten kun jossain vaiheessa kivut alkaa olemaan jo sietämättömät, jaksetaan vaivautua lääkärille, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä.

Sitten päästäänkin varmaan tähän kaikista pahimpaan huumeeseen; suklaaseen. Löysin kun löysinkin uutisen, jossa kerrotaan mm, että Suomessa on omat klinikkansa sokeri- ja ruoka-aine riippuvaisille. Siis miettikää, ihminen hakeutuu hoitoon, koska vetää Fazerin sinistä levyn tai kaksi päivässä. Eipä sillä, kyllähän sokeriin voi olla riippuvainen, mutta kun sitä yhdistetään jopa päihdeongelmien tasolle tai ainakin melkein, niin pikkaisen on liiottelun makua asiassa.

Ajateltiinkin täällä himassa puolison kanssa, että kun on suklaanarkki niin millainen sillä on päiväohjelma? No aamu lähtee kolmella suklaarusinalla käyntiin. Jos jää ottamatta, on puolenpäivän aikoihin jo sellaiset vapinat päällä, ettei oikeastaan kykene tekemään mitään muuta, kuin vatkaamaan kermaa. No päivällä otetaan nämä päivälääkkeet, kolme suklaa rusinaa ja sama vielä kolmannen kerran yötä vasten, että saa nukuttua ilman vieroitusoireita ja muutenkin levollisesti. Ja sama kaava toistuu jälleen seuraavana päivänä ja sitä rataa vuosia eteenpäin. Viikonloppusuklaanarkit taas odottavat sitä perjantaita kuin kuuta nousevaa. Jo torstaina ostetaan viikonlopun eväät, ettei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, paitsi tietysti pe ja la keskiyöllä paikalliseen chocolate bar:in. Kun pohjilla on yksi Fazerin sininen levy ja parit Mars patukat, on olo kuin keisarilla. Baarin luonnollisesti salakuljetetaan omia suklaapatukoita, milloin muniin piilotettuna, milloin niitä löytyy vyötäröltä kuin jollain itsemurhapommittajalla TNT:tä. Baarissa toki tilataan tiukkaa suklaata. Mitä isomman hulinan päässään haluaa, sitä isommalla suklaapitoisuusprosentilla sitä kamaa ostetaan. Yleensä ensimmäinen tilaus ja pari sitä seuraavaa on 70% suklaata (patukoina) ja jo loppuyöstä tiskillä notkutaan siinä toivossa, että baarimikko suostuu vielä yhden 100% suklaapatukan myymään. Vessatiloissa, yleensä ulkomaalaiset, ovat "paskalla" koko illan (istuvat siellä ja odottavat asiakkaita). Kun tarpeeksi sekaisin oleva asiakas saapuu omille tarpeilleen, siellä on koppi varattuna. koodikoputus "kop, kop-kop,kop" ja näin "paskalla" istuva tietää, ettei se ainakaan portsari ole vaan ilmeisen suklaapäihtynyt suklaanarkki, joka haluaa ostaa "halvemmalla" laittomasti maahan tuotua raakasuklaata. Myyjät varautuvat iltaan salakuljettamalla jollakin ihmeen konstilla (poken lahjominen?) kauhean kasan suklaalevyjä ja -patukoita. On Marsia, Lionia, Raidersia (ei vielä saatavilla Suomessa = kova hinta), Fazerin tuotteita ja tietysti Marabouta. Valikoima on laaja ja suklaapäihtyneen asiakkaan ilta tulee olemaan erittäin huuruinen ja kallis.

Kovimmat suklaanarkit tietysti piikittävät itseensä suklaata. Otetaan yksi pala levystä, laitetaan se teelusikkaan ja colttia taas perään. Suklaa on siitä hyvää kamaa, että sulaa juoksevaksi paljon nopeammin kuin esim. juusto. Mutta tässäkin pitää olla tarkkana, suklaan pitää olla oikeasti juoksevaa, täysin nestemmäistä, muuten piikittäjä saa suonensa tukkoon ja hengenlähtö ei ole kaukana. Yleensä suklaanarkin elämäntarina on hyvin itseään toistava: Ensin aloitetaan viattomasti patukoista, jonka jälkeen aletaan narkkaamaan "ammattimaisesti" jo Fazerin suklaalevyjä ja/tai Maraboun. Kovimmat kaverit hakevat raaka-suklaata Punnitse ja Säästä -kaupasta josta irtoaa ilman mitään lisäkymyksiä helposti 70-100% suklaata. Tämä on sitä kaikista tiukinta ja saa parhaat pärinät, kun se suklaa on "aitoa".

Joo, kuten alussa varoitin, tämä juttu lähtee laukalle aikalailla heti ja niinhän siinä kävi. En tiedä onko tuo hauska mistään kohtaa, mutta onpahan erilainen kirjoitus mitä aikaisemmat ikinä. Ja korostan, tämä on vitsi ja vitsailua, älkää ottako liian vakavasti :)