8.9.2015 pienen pieni tyttölapsi syntyi. Kello näytti 15:27 kun ensimmäinen kiljaisu kuului. Itsehän valitettavasti olin vain parin oven takana, samassa kerroksessa puhelimessa ystävän kanssa ja missasin tämän ensi rääkäisyn. Oli kuulemma päivän selvää, että hän syntynyt, sellainen oli ollut kiljaisu. Huomatkaa, minä olen nyt täällä! - Lienee vauvan pointti ollut. Mutta nyt ollaan jo keskiviikossa ja päivän numero näyttää olevan 16.9. Eli 8 ihanaa päivää on ollut takana jo. On tämä viikko kyllä opettanut allekirjoittanutta melkoisesti. Vain viikossa kaikki asiat on menneet tärkeysasteessa ns. ympäri. Enää ei haittaa jos jää joku maali näkemättä, kun lätkää seuraan tai koko peli menee täysin ohi, vaikka se siinä taustalla pyörisikin. Vauva on kaikista tärkein. Ehkä parhaiten kuvasta kommentti minkä olen saanut lapsen tulon jälkeen on se, kun setäni kirjoitti hyvin Facebookissa, että "nyt taisi löytyä Jokereitakin tärkeämpi asia". Kyllä. Löytyi ja kirkkaasti tärkeämpi.

Kohtalon puuttuminen peliin

Asiahan on sikäli kyllä itselle täysin uusi, sillä tähän mennessä on aina pakko ollut nähdä Jokereiden matsi, eikä siitä ole saanut jäädä näkemättä yhtäkään maalia, taklausta, läheltäpiti-tilannetta jne. No nyt voi jäädä näkemättä, enkä siitä kuolemaa tee. No okei, on mulla kerran jäänyt näkemättä Jokereiden pelistä puolet, syyllinen asiaan oli ja on nykyinen avopuolisoni. Hänhän tuli vartavasten Nurmekseen, jossa majailin joulun seutuja vuonna 2013, minun takia. Tuli ja haki minut isäni luota aamulla kello 10 ja sitten me lähdettiin ajelulle. Itseasiassa ajeltiin puoliväliin Kuhmoa, kunnes levähdyspaikalle pysähdyttiin. Tämä oli niitä ensimmäisiä kertoja, kun alkoi meillä kipinöidä. Joulun alla oltiin jo käyty hautausmaalla viemässä kynttilöitä ja samalla reissulla puolisoni tunnusti tuntevansa minua kohtaan muutakin, kuin pelkkää kaveruussuhdetta. Minä tiesin tämä kyllä jo ennakkoon omista oloista. No muutamaa päivää myöhemmin hän tuli takaisin Nurmekseen ja sitten rullattiin autolla useita tunteja. Se päivä jäi mieleen monestakin syystä; Mulla oli ns. vatsatauti, jonka syy paljastui vasta myöhemmin minulle. No mua jännitti puolisoni tulo niin paljon, että vatsa meni lähes ympäri. Siinä sitten joka tupakan jälkeen jännitti, että tuleekohan isohätä kylään. Onneksi ei tullut, olisi ollut vähintäänkin noloa, olihan kyseessä ensitreffit noin niinkuin virallisesti. Niin, no se mun iskorepliikki lienee ehkä oudoimpia mitä ikinä kukaan on kuullut toisen sanovan siinä tilanteessa, kun pitäisi iskeä toinen itselle. Jostain kumman syystä suustani pääsi hienovarainen kysymys; "Haluatko pöpöjä?" - Jolla siis tarkoitin sitä, että pussataanko ja samalla saat vatsa taudin :D (koska itsellä väänsi mahassa pahemman kerran). Että näin. No puolisoni ei saanut pöpöjä, naurut kyllä ja minä pusun jos toisenkin. Näin voi käydä, kun olin sitä ennen elänyt poikamieselämää kolmisen vuotta, ilman yhtäkään naissuhdetta sinä aikana. Ehkä tilanteessa hieman olin jäässä, mutta olinpahan aito ja oma itseni. Naiseni suli ja muutti minun vuokseni Joensuuhun jo reilun kuukauden päästä, samalle lähiölle, vain muutaman kilometrin päähän omasta luukusta.

Pakko vielä sen verran avata, että mistä kaikki alkoi vyörymään seurustelusuhteeseen päin. Koko kuplettihan alkoi kehittymään melkoisen "sattuman" (=kohtalon) avustamana. Yhtenä aamuisena työpäivänä työpaikalla säädin puhelimellä noin kello 9 itselleni junalippua joulun seutuja, koska aina olen ollut joulut isäni luona. No eipä siinä mitään. Lipun tilattuani ja maksettuani (tämä tapahtui hyvissä ajoin) joku kerta siinä puolisoni kysyi fb:ssä, että "olenko menossa Nurmekseen jouluksi?" "Olenhan minä" ja, että "olen lipun jo ostanut". Harmi, sillä olisihan hänen kyydillä sinne päässyt ilmaiseksi. No, koska lippu jo ostettu, menen siis junalla ja that's it. No aivan siinä joulun alla, olisiko ollut keskiviikko päivä, kun tarkistin varmuuden vuoksi junalipun, että siinä kaikki ok ja pääsen lauantaina Nurmekseen. Olihan siinä, tai oikeastaan ei ollut. Olin nimittäin aamusumussa tilannut liput perjantaille ja luonnollisesti siihen puolen päivän junaan. "Mulla on sillon duunipäivä" - Huusin pääni sisällä. "Mitäs nyt?" - Viestiä puolisolle, jotta vieläkö mahtuisi kyytiin, koska kävin nyt näin. Onneksi mahtui ja homma sikäli pelastettu. Sain vielä lipunkin myytyä puoleen hintaan, niin tappio oli kympin luokkaa. Oli elämäni ensimmäinen kerta, kun sössin lipunoston näin rankasti, olen kuitenkin junalla matkustanut elämäni aikana todella paljon. Jälkeenpäin olen ja ollaan mietitty, että melkoinen kohtalonoikku koko kuvio. Sillä, muuten ei ehkä ikinä oltaisiin alettu seurustelemaan jne. Eli tiivistettynä: Ostin lipun väärälle päivälle = menen sittenkin silloin vielä tulevan puolison ja hänen lapsiensa kyydillä Nurmekseen = tutustutaan siinä hieman lisää = puoliso tulee joku 26-27.12 päivä mun vuoksi Nurmekseen päiväksi = pussaillaan ja hämmennytään = ja kohta jo seurustellaan, joka sitten johti yhteenmuuttoon saman vuoden (2014) keväällä, josta taas kihloihin tammikuun 8:s vuonna 2015 ja nyt meillä on lapsi.

Kiitos puhelimen pienehkö näyttö ja sitä kautta sössiminen lipunostossa :) Ilman sitä, olisi todennäköisesti kaikki tämä jäänyt kokematta ja sattumatta. Asuisin varmaan edelleen yksin jossain Luotikujalla pienessä yksiössä kahden kissan kanssa ja masentuisin sinne. Huh huh, on tämä elämä ihmeellistä ja välillä niin outoa, ettei mitään rajaa!

Palataanpas hieman takaisin...

Hauska yksityiskohta muuten tuosta, kun jäi Jokereiden pelistä puolet näkemättä silloin joulun jälkeen ja kun saavuin lopulta isän luokse, niin voitte arvata mitä sitten tapahtui. No arvailut sikseen, minä kerron.

Isä: Missäs sitä oltiin näin pitkään (hymyilyä samalla)

Minä: Olin vaan tuolla noin. Laita äkkiä nelonen!

Isä: En laita ennenkuin kerrot missä olit. Taisit olla naisen kanssa. No ni! Hymyilemään alkaa (edelleen huumorilla)

Minä: Laita nyt se nelonen!

Sitten isä vaihtaa neloselle. Jokerit - HIFK peli menossa

Isä: Jääkiekkoa menossa! Et ole ikinä ollut myöhässä pelistä. Et ikinä. Sitten huomaa... Ja vielä Jokereiden peli! ja edelleen havaintoja... Ja puolivälissä jo matsi! Nyt on oltava isoja juttuja, koska et ikinä jätä peliä katsomatta. Et ikinä. Alahan tunnustaa missä poika on ollut (huumoria edelleen koko setti)

Minä: No olin vain tuolla sen naisen kanssa vähän ajelulla, se sama joka minut tänne toi tuossa pari päivää sitten. Laita siihen telkkariin ääntä, kun ei kuule mitään (naama varmaan kohtuu punainen, ainakin kuumotti kivasti)

Loppuja en muista, mutta korostan, isä veti huumorilla koko kyselyrumban. Sen tietää äänensävystä, äänenpainosta, ilmeistä ja siitä tyylistä miten asiansa esitti. Huumorimiehiä loppuun saakka. Olihan se itselle hieman outo tilanne kaiken kaikkiaan, olinhan ollut treffeillä naisen kanssa pitkästä aikaa. Ja sitten isä kiusoitteli ja sen sellaista. Ja päässä tuhat asiaa liittyen naiseeni. Huh huh niitä aikoja ja miten äkkiä kaikki on käynyt, mutta kuitenkin itselle(kin) sopivalla syklillä. Asiat on tapahtunut omalla painolla ja omalla ajalla, ehkä nopeastikin, mutta aina on tuntunut se next steppi siltä oikealta vedolta siihen paikkaan.

Ja palataan alkuun...

Vauva-arki on lähtenyt mukavasti käyntiin. Silloin torstaina kun tultiin himaan, niin täällä oli mun sisko ja puolison kaksi lasta. Lapset lähtivät perjantaina hammasta kiristäen isälleen viikoksi, siskoni jäi meille auttaman meitä loppuviikoksi. Sunnuntaina sitten sisko lähti takaisin kämpilleen ja siitä asti ollaan oltu emännän ja vauvan kanssa kolmistaan. Maanantaina neuvolatätit kävi kotikäynnillä, paino oli lähtenyt jo nousuun vauvalla ja itseasissa se oli jo mennyt hieman yli sen syntymäpainon, mikä sikäli hieman ihmeellistä sillä kuulemma yleensä syntymäpainon vauva saavuttaa parin viikon päästä syntymästä. Sen lisäksi he kehuivat vauvan niskojen kantavuutta, hänhän kannattelee omaa päätään jo todella pitkään. Toki siinä pitää pitää käsi hollilla, mutta saman huomion itsekin tein jo vkl, todella kauan jaksaa pitää päätänsä ylhäällä. Terhakka lapsi tulossa. Ja onhan se sievä ja söpö ja kaikkee. Toissa päivänä on ainoastaan ollut vaikeampi päivä lapsella, taisi mahaan sattua, koska koko päivän se oli enemmän hereillä kuin tainnoksissa ja kitkusi aika paljon. Heti, kun lämpötyynyn asetti vauvan mahalle, parkuminen loppui siihen ja koska neiti näpsäkkä valvoi paljon sinä päivänä, nukkui se jostain ilta yhdeksästä pitkälle aamuun heräämättä kertaakaan yön aikana. Teki gutaa ja höpöä meille vanhemmillekin. Muutenpa tuon on herännyt kerran tai kaksi yöllä syömään, mutta vähän kitisee ja tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä noin muutenkin. Päivisin toisinaan on oikein terhakkaalla päällä, huitoo ja potkii kuin mikäkin ja hirveästi olisi asiaa. Tästä se lähtee ja on jo lähtenyt. Minäkin olen opetellun vaipanvaihdon ja joka päivä sen teen. Tuon lisäksi olen läsnä vauvalle sen minkä kerkiän, eli paljon ja muutenkin haluan osallistua sen hoitamiseen. Pitää vielä se pyllynpesu opetella kunnolla ennenkuin uskaltaan sen tehdä, tähän saakka olen vaihtanut vain pienemmän hädän vaippoja. Eilen muuten käytiin vauvan kanssa koko perhe ekaa kertaa kaupassa. Mentiin Joensuuhun Lidliin ja täytyy kyllä antaa kymmenen pistettä neidille ja kaikki maailman merkit, sillä niin hyvin se meni. No se nukkui koko reissun eikä se tiennyt edes käyneensä Joensuussa, mutta ei heräillyt siihen meteliin mitä kaupoissa tahtoo olla. Meni siis oikein tyylikkäästi se reissu. Vähän kyllä alkuun jännitti miten se mahtaa mennä, mutta hyvä näin!

Vauva-arjesta, menneisyydestä ja paljon muusta taas tuonnempana lisää. Nyt taidan vetäytyä tyttäreni viereen kuuntelemaan sen tuhinaa ja odottelemaan huomista, kun paras ystäväni vaimon ja heidän lapsien kanssa tulee asiakseen katsomaan tätä pientä ihmettä reilun sadan kilometrin päästä :)

Ps. Muistakaas katsoa tänään "Elämä lapselle" -Konsertti maikkarilta kello 20:00 alkaen. Mahtaa se mullakin olla tiukat kaksi tuntiset siinä edessä. Aina se ohjelma on koskettanut ja nyt, kun on oma lapsi, niin saattaa olla erilaista sen katsominen. Tunteisiinhan se menee, se on selvä.