Hänen päänsä on ehkä sydämeni kokoinen. Kädet on niin pieniä, ettei ole mitään mihin verrata. Pikkuiset varpaat kippurassa neiti tuhisee, nukkuu ja syö. Mutta sydän hänellä on suuri. Hän pieni-iso, koolta pieni, mutta sielultaan suuri.

Toissa päivänä, kahden vuorokauden jälkeen, neiti muutti kotiin. Me lähdettiin avopuolison kahden aikaisemman lapsen kanssa hakemaan puolisoa ja heidän uutta pikkusiskoa kotiin. Puoli kolmen aikoihin saavuttiin sairaalalle, kantokoppa mukaan ja kohti kolmatta kerrosta. Osasto 3C:n ovet kun aukeni, menimme sisään kohti perhehuonetta jossa sain viettää kaksi yötä elämäni naisten kanssa. Huoneen ovi kun aukaistiin ja mentiin sisään, kaksi aikaisempaa puolison lasta meni aivan pähkinöiksi. Etenkin vanhin, 10v poika oli aivan täpinöissään. Vajaa 6 vuotias tyttö taas oli aivan ihmeissään kuinka pieni tämä uusi tulokas on. Hän katseli pienokaista sängyllä samalla kun isoveli läperteli vauvalle. Molempien silmistä ja ilmeistä näki, että nyt on sellainen juttu tämä uuden sisaren syntyminen, että ei maailmasta parempaa asiaa voi saada. Ei niin. No nopeasti me siinä pakkauduttiin ja lähdettiin kohti kotia. Kotona odotti meitä siskoni, lapsen tuleva sylikummi. Kun hän sai ensimmäistä kertaa tätitettävän syliinsä, olihan se herkkä hetki monelle, mutta kaikista eniten siskolleni. Siskoni tarvitsee ja kaipaa vastuuta ja iloisia asioita elämäänsä. Tässä tulevassa sylikummiudessa sitä vastuuta, luottamusta, tulee ihan itsestään. Siskolleni on tärkeää, että häneen luotettaisiin. Nyt hän saa sitä luottamusta roppakaupalla ja minä tiedän, että hän on valmis ottamaan vastuuta ja olemaan luottamuksen arvoinen.

Soitin siinä ekan illan aikana sitten isälleni. Isä oli aivan tohkeissaan ja innoissaan ja onnellinen uudesta ukitettavasta. Sanoi, että hän tulee käymään kyllä tässä lähiaikoina meilläpäin, koska haluaa nähdä uuden tulokkaan mahdollisimman pian. Me siis asutaan eri paikkakunnilla, väliä on sellaiset 160km. Mutta kyllä tuli itsellenikin entistä iloisempi mieli, kun kuuli ja huomasi isän äänestä, kuinka innoissaan hän tästä on.

Onnitteluita on satanut vähän joka suunnasta ja paljon. Siis todella paljon. Soitin myös mummoilleni, että nyt se pienokainen syntyi. Olivat todella mielissään ja tarkoitus olisi käydä näyttämässä pikkuista ehkäpä jo tämän vuoden puolella. Lapsen tulevat kummit on valittu ja lyöty lukkoon. Osa jo miettii mitä vauvalle lahjaksi ostaisi ja eihän siihenkään kastejuhlaan nyt niin pitkä aika ole. Puolison kanssa funtsittiin, että mitä todennäköisemmin kastejuhla pidetään tuossa marraskuun ekalla viikonloppuna jotta myös nämä kaksi aiempaa lasta ovat paikalla. Kastejuhlan paikkana toimii meidän oma koti, koska tilaa siihen pitäisi kyllä olla. No mutta, siihen on parisen kuukautta vielä aikaa, hyvä tosin näitä on jo miettiä, että saa kokonaiskuvaa hahmoteltua. Kummeiksi tosiaan on tulossa minun siskoni (sylikummi), nuorin veljeni, paras kaverini sekä puolison puolelta hänen sijaiskodin sisko. Eli lapsukainen on saamassa neljä aivan mahtavaa kummia! :)

Kaksi yötä kotona

Miten on mennyt yöt nyt uuden tulokkaan myötä? No hyvin. Vauva on nukkunut tosi hyvin, kerran tai kaksi per yö on kiljaissut, että tissiä kiitos heti nyt minulle. Muuten erittäin rauhallisesti on mennyt. Ei huuda juuri ollenkaan, paitsi silloin kun on nälkä tai jos on umpiunessa ja sitä isommalti siirtelee siinä, niin saattaa kiljaista. Muuten on todella rauhallinen tapaus. Jos se tätä tulee olemaan jatkossakin, niinkuin olen koko ajan epäillyt, niin ns. helppo lapsi on tulossa. Toki hän on rauhallisuudesta huolimatta kyllä jo ilmoittanut oman temperamenttisyytensä myös, tuskin on jäämässä elämässään muiden jalkoihin :) Itse olen koittanut tässä harjoitella vaipan vaihtoa ja pukemista jne. Ja siitä se pikku hiljaa minullakin alkaa taittua. Eilen jo vaihdoin ilman vahtimista hänelle vaipat, oli tuuria matkassa, kun ei ollut kuin pissivaippa vauhdettavana :D Mutta alkaa itsellä pikku hiljaa sujua tuo, uskallan jo ottaa reippaammin hänet syliini ja muutenkin varmuutta hänen käsittelyyn on tullut. Ihan ekoina päivinä kun pelkäsin, että se menee heti rikki jos vähänkin jotain tekee. Mutta ei se mene. Toki sitä niskaa pitää varoa ja katsoa, ettei pää retkahtele ollenkaan, mutta melkoinen mylttääjä tuo tuntuu olevan, kun sille päälle sattuu. Se on molemmat yöt nukkunut meidän keskessä. Itseä kuumotti hieman se, että jos sitä pyörii sen päälle unissaan, mutta kuulemma olen rauhoittunut tuon pyörimisen suhteen, jos sitä nyt muutenkaan on ikinä hirveästi ollut. Isälliset vaistot ei vielä ole herännyt, sillä olen nukkunut molemmat yöt umpiunessa heräämättä ollenkaan. No parhaan kaverin mukaan, sieltä ne tulee ajan kanssa ja uskon itsekin niin käyvän aivan varmasti. Tämä on kuitenkin itselle niin uusi asia, ettei rattaisto päässä ole vielä ihan kaikkea tietoa käsitellyt. Pidemmän päälle muksu ei tule nukkumaan meidän keskessä, mutta näin alkuun ei raaski sitä laittaa pinnasänkyyn, kun niin kovasti haluaa kumpikin olla siinä kiinni. Mutta jossain vaiheessa pinnasänky saa olla hänen se nukkumapaikka öisin.

Summasummaarum; Yöt on menneet loistavasti, niin himassa kuin sairaalassa. Äiti voi hyvin, isä voi hyvin, täti voi hyvin ja ennenkaikkea vauva voi hyvin. Ei pienintäkään hätää ole ollut ilmassa. Tästä se lähtee. Ja kiitos tätäkin kautta siskolleni, kun auttaa meitä nyt muutaman ensimmäisen päivän aikana siivouksessa yms. Korvaamaton apu olet! Alkuviikosta se varsinainen vauvaelämä alkaa sitten, kun ollaan pe asti puolison ja vauvan kanssa vain täällä kotosalla. Saadaan se arki käyntiin ja rullaamaan.

20150911_120311_HDR-2.jpg

Niinkuin kuvasta näkyy, brainwash toimii jo kolmessa vuorokaudessa, kun on Jokerit tuttia suussa ja westside käsimerkit jo tulee luonnostaan :D

VIDEO: Sain esikoiseni ensimmäistä kertaa syliini