Yksi sana. Mazda. Tällä hetkellä alla on elämäni kolmas Mazda. Ensimmäinen oli 88/89 vuoden 323 hatchback hirmu, kolmiovinen punainen paholainen, Pyhä Temppeli. Tällä legendaarisella autolla oli monta lempinimeä, auto joka niitti "mainetta" Nurmeksessa, ollen kyseisen kaupungin varmasti historian "kuumin" auto, poliisin silmissä. Pari vuotta se rälläys sillä kesti, kunnes myin sen 50 eurolla pois, kun yksinkertaisesti se tuli ajettua siihen kuntoon, ettei sossun rahoilla elämääni silloin viettäneenä pystynyt sitä laittamaan kuntoon. Siihen loppui se ralli ja Nurmeksen poliisi kiitti varmaan Jumalaa. No joo, se oli sitä aikaa enkä mitenkään innoissani niitä muistele, mutta se oli sitä elämää, onneksi taakse jäänyttä. Ja onneksi kukaan ei kuollut sen töhellyksen aikana, jota pidän ihmeenä, oli se sellaista touhua, että huh huh...

558205_4122768360654_62003485_n.jpg

Mun ensimmäinen auto oli tällainen. Mazda 323 hatchback 88/89 vuoden katiska

Mutta niin, mennääs aikajanalla yli kymmenen vuotta eteenpäin aina vuoden 2014 elokuuhun. Ostettiin Mazda, sellainen sininen sedan mallin, vuoden 2001 kosla. Löydettiin se, kun oltiin toisella autolla koeajolla ja päädyttiin matukkaan. En mainitse hintaa, ei se paha ollut, varsinkin kun tinkaamalla sai satasia hinnasta pois. Mutta voi *piip* mihin pommiin me sotkeuduttiin. No eihän sitä siinä alussa tajunnut ja huomannut yhtikäs mitään, olin palannut autoihmiseksi vuosien tauon jälkeen (4v tauko), voi sitä innostuksen määrää. Toki auton varsinaisesti osti avopuoliso ja sen nimissä se oli, mutta yhteinen kuitenkin. Ja tämä innostus taisi olla myös puolisolla. Sattui nimittäin jo heti lokakuussa äksödentti, kun lähdettiin Helsinkiin viikonlopuksi. Oltiin ostettu Jokereiden peleihin liput, kahteen sellaiseen ja sovittiin, että alkumatkan ajaa puoliso ja minä lopun. No hommahan meni täysin reisille jo Joensuussa. Käytiin tankilla ABC:llä ja siinä sitten sellaisen ei-niin-helppoon-risteykseen tultuamme sattui puhdas vahinko. Siinä yyberfiiliksissä reissusta sitten tapahtui kolari. Ei paha eikä ihmisvahinkoja ollenkaan, pelkkää peltiä meni. Mutta kovasti se tömäyttää vaikka vauhtia oli pelkkä alle 5:n metrin kiihdytys (meillä) ja vastapuoli tuli oikealta eteen, koska oli kääntymässä siihen missä me oltiin. Meidän virhe, meidän moka. Sanoi juuri ennen törmäystä, että "nyt, anna mennä" ja puoliso vissiin hieman liikaa luotti mun sanaan (en huomannut sitä autoa ollenkaan, tai se tuli niin äkkiä siihen) ja se tosiaan kääntyi siihen meidän eteen ja meillä menossa kiihdytys eteenpäin. TÖMS! Ja suoraan kaverin kylkeen, nätisti siihen keskelle, jotta molemmat ovet sai damakee. Meiltä meni puskuri siinä hieman huonoon kuntoon, toinen alavalo lähti paikoiltaan ja umpio meni paskaksi. Kaverilla molemmat ovet. Kyllä muuten vitutti, itse kutakin. No vahinkoja sattuu, poliisihan siihen soitettiin, jotta menee kaikkien taiteensääntöjen mukaisesti se. Sakkoja "ihan kiva" summa ja puolison vakuutus korvasi vahingot mitkä tuli siihen vastapuolen autoon. Vastapuoli tuumasi jossain kohdin, että "onneksi en lähtenyt isän tämän vuoden mallistoa olevalla mersulla liikenteeseen". Huh, onneksi, olisi voinut tulla vielä timmimpi korjauslasku! Siinä selkkauksen tuoksinnassa kello kävi reilun tunnin verran eteenpäin. Kun muutenkin se lähtö sinä hieman koleana elokuisena perjantaipäivänä venyi ilta viiden tuntumaan, päästiin me kohti Helsinkiä siinä kuuden jälkeen. Kun se homma oli hoidettu ja päästiin matkaan, sanoi puoliso, että "sinä voitkin jatkaa tästä". No, ajoihan hän ainakin 5 kilometriä, että tavallaan ajoihan hän alkumatkan :D (hieman kevennystä muuten ikävään juttuun)

20141016_173558.jpg

Nätti kuin sika pienenä, eiku

Niin. Käytiin siellä Helsingissä ja se takaisin tulo oli yksi elämäni pahimmista rasteista, mutta taidan siitä kirjoittaa jossain vaiheessa ihan oman blogikirjoituksen. Tuli tammikuu 2015 ja oli katsastus edessä. Siitä se lysti sitten alkoikin. Paljastui nimittäin, että auton korjaaminen maksaa arviolta 1500 - 2000€ ja kun arvo vähemmän, tuli korjaamon sanoin "kuolemantuomio" sille. Ei kannata laittaa tyyliin tonnin tai päälle autoa jos se korjaus maksaa tuota luokkaa. Syntyi tilanne. Semmonen vittumainen. Mitäs nyt? Auto olisi niinkun vähän pakollinen jo lasten takia ja olihan se mukavampaa ja kätevämpää, kun auto oli. Ehti tottua. Perkele. Katsastus sen kun vaan läheni, taisi deadline olla 7.2.2015 ja tässä kohtaa pyörittiin jo muutaman viikon tuntumassa tuosta ajasta. No kun tulee tilanne ja se vaatii ratkaisua, soitan yleensä silloin isälle, se tietää. Tuli vaan siinä mieleen, että jos isä ostaa tuon tuosta pois niin avot ja tehkööt sillä mitä haluaa. Mulla on kuitenkin kolme velipoikaa jotka tietää autojen päälle vähän enemmän kuin sen, millä puolen on tankki. Ja eipä sillä, isä se vasta nero onkin noiden päälle. Puhelu isälle, pienen neuvottelun jälkeen kaupat lukkoon ja ei siinä montaa päivää mennyt, kun isä tuli junalla hakemaan auton. No se ajoi auton Nurmekseen ja oisiko sillä mennyt siinä tunti tai pari, kun velipoika oli sattunut isän luokse ja huomannut auton. Isä oli sanonut, että siitä auto sulle, kun tiedät nimenomaan Mazdoista, että vikaahan siinä on ihan perkeleesti (mm. pohja mätä jne), mutta hinta on tämä (X€) ja velihän osti sen paljon kyselemättä. Se laittoin sen siihen kuntoon, että leimaa tuli ja ajelee sillä tänäkin päivänä, kait. En ole nyt ihan varma, onko se toisella veljellä vai kellä se nykyään on, mutta kuolemantuomiota se ei saanut, kun osaavia käsiä ympärillä. Itse kun laittaa, säästää hitosti hilloa. Ja hyvä näin, sillä hyvä autohan se oli. Yksi parhaista ajettavuudeltaan millä minä olin tuohon mennessä koskaan ajanut. Meillä sattui vaan hiton huono flaxi. Niin ja oltiin ilman autoa tässä vaiheessa.

Tuli pienoinen paniikki. Auto kun pitää olla ja mieluiten nopeasti. No meillä "kävi tuuri"; sattumalta löydettiin uusi auto, sellainen farkkumallinen auto, oikein sopivan kokoinen meidän tarpeisiin. Merkki vaan on valitettavasti Mazda. Tosin ostohetkellä sillä ei ollut merkitystä, koeajon tulos oli se, että tämä on helvetin hyvä, ostetaan pois. Ja niin se sitten ostettiin. 04 vuoden punainen Mazda. Kaikkine hilavitkuttimineen vaikutti huikealta ostolta. Eikä auto huono ole, en sitä sano. Meillä vaan kävi se kuuluisa tuuri, joka paljastui tänään. Mutta ennenkuin mennään tähän päivään, kerrottakoon meidän tuuria hyvin kuvaava tilanne mikä syntyi tuossa kevättalvella. Auto ollut tässä vaiheessa ehkä kuukauden. Kaikessa rauhassa siinä aamutuimaan mentiin autolle, enkä mä siinä mitään huomannut. Istuin autoon kuskinpaikalle ja lapset takapenkille. Sitten yht'äkkiä naapuri tulee koputtelemaan ikkunaan. Avaan ikkunan, niin tämä, että "huomasitko mitä teidän autoon on käynyt? Perä on ihan rutussa" - "Täh. Siitä mitä on? Mikä on?" - "Niin, että auton perä on paskana, tuo roskakuski törmäsi siihen" - "Ei ei ei, mitä vittua". Nousen autosta ulos ja menen katsomaan. Ei vittu oli ensimmäinen lauseentynkä minkä aivot kykeni tuottamaan päähän. Takaluukku täysin sisässä. No samalla siihen tulee tämä roskakuski, jotta "peruutin, niin törmäsin vahingossa teidän autoon. Olin just soittamassa teille". No eipä siinä, nätti osuma keskelle ja vielä sen verran tyylikkäästi, ettei takalasi kuitenkaan hajonnut. Mutta ei kyllä takaluukkukaan auennut. No siinä sitten avopuoliso jo saapui, nopea tilanteen selvennys ja siinä sitten tämän roskakuskin firman vakuutus korvasi sen. Me vaan ajeltiin monta viikkoa silleen, ettei konttia saanut auki. Se hieman hankaloitti asioita, mutta selvittiin siitä. Siihen sitten lopulta vaihdettiin se takaluukku ja homma pelasi.

2015-03-06%2010.47.52.jpg

Tuollainen nättimys siitä tuli. Tuossa ei näy kovinkaan hyvin se, miten syvä tuo "lommo" oli.

Tänään oli sitten se oikea ilon ja onnen päivä. Aamu alkoi hyvin, kun tuli asumistukipäätökset jne siinä heti kärkeen tiedoksi meille. Sitten lähdettiin kohti Joensuuta, siellä piti olla kello 08:00, koska auton huoltoaika oli silloin. Yksi isoimmista syistä huoltoon viemiselle oli se, että auton ratti vatkasi melkoisesti, etenkin pienellä vauhdilla ja ratin kääntäminen tuon ikäisessä autossa pitäisi olla kevyempää, kuin se on. Auto huoltoon ja laina-auto tilalle. Tämän vuoden Suzuki, oli muuten näppärä ajella noin uudella autolla. No kolmisen tuntia siinä meni, niinkuin oli arvioitukin ja sitten soi emännän puhelin. Ilme kertoi mulle oikeastaan kaiken = nyt on tulossa isosti laskua. Ja näinhän se oli. vain 7:ssä kuukaudessa täysin tyhjästä vikalistasta oli muodostunut tuossa ajassa puoli sivua pitkä vikalista. Erilaisia asioita paskana. Ja just niitä kalliita, ainakin meidän kukkarolle, olevia osia ja sen sellaisia rikkipoikkisärki. Voihan perse! Ja kun ostat Mazdan, saat takuuvarmasti kaupanpäällisenä ruosteongelmia. Se on jännä miten tuo tyyppivika vaan kulkee matukoiden mukana, oli kyseessä minkä ikäinen auto tahansa (kaikissa kolmessa Mazdassa on ollut tätä enemmän ja vähemmän). Tässä meidän autossa on molempien etuovien helma ruosteessa, täynnä pikkuisia reikiä melkein koko matkalta. Ohjaustehostin paskana, ampunut mm. öljyt pihalle sieltä. Ja oli sitä ja oli tätä. Arvio koko lystille jotenkin tutunkuuloinen summa; 1500 - 2000€. Voihan hilavitkutin! No päätettiin siinä, että laitetaan osa nyt ja sellaiset ei-niin-kiirelliset sitten kevääseen mennessä (silloin katsastus edessä). Sieltä on nyt tulossa ainakin n. 700€ lasku + tämän päiväinen huolto +300€ ja koska ei selvyyttä mikä jarruja vaivaa, vai onko vaiva vain sellainen, että pelkkä putsaus riittää, niin siitä X summa lisää laskua. Ne vissiin laahaa edessä, molemmat. Jos on levyjen osto edessä jne niin sitten toki käy kalliimmaksi, mutta alle tonnin pitäisi selvitä kaikkine töineen jne. Plus toki tuo tämän päivänen siihen päälle. Ja näin on auton arvo saatu hilattua lähes kaksinkertaiseksi siitä mitä se meille maksoi. Toki sitä rahaa tuosta ei ikinä tule saamaan, mutta tämä on niin tätä tämä autoihmisen arki. Ja ennen kaikkea Mazda ihmisen.

Jos ja kun tuosta autosta joskus luovutaan ja hankitaan joku toinen, on parisen asiaa mitkä ei ainakaan tule olemaan seuraavassa autossa: merkki EI ole Mazda eikä mittarilukema ole tuota luokkaa mikä meillä on. Se olisi hyvä olla alle 250 000km, nykyisessä kun lukema alkaa jo kolmosella, joka on aika paljon 11v autolle. Isä suosii Toyotaa enkä epäile isän sanaa, että Toyota saattaa hyvinkin olla seuraavan auton merkki. Mutta mennään tällä nykyisellä Mazdalla vielä toivon mukaan vuosia. Hemmetin hyvä sillä on ajaa, nyt kun vaan saadaan auton pahimmat ongelmat kuntoon, niin ajettavuus vaan paranee. Ja se on hyvä muistaa, autojen kanssa tulee aina näitä juttuja, että joku paikka menee paskaksi jne. Ei sellaista autoa olekaan jonka kanssa ei ongelmia syntyisi, mutta jospa ensi kerralla vaikka vaihtelun vuoksi auton merkki olisi joku muu kuin Mazda. Kalliiksi meinaa käydä tämä autoilu! Uskalla edes ajatella mitä vuoden aikana noihin on mennyt, ihan hemmetisti joka tapauksessa.