Tokihan tässä saattaisi mennä parikin viikkoa, ennenkuin esikoinen maailmaan tulisi, mutta tämän aamun (8.9.2015) perusteella puolisoani kuunnellessa, taitaa show time alkaa tänään. Supistuksia on ollut tänä aamuna jo enemmän kuin muina päivinä yhteensä, joten tässä taitaa lähtö Tikkamäelle tulla hetkenä minä hyvänsä. Itse olen ollut hirveissä paine-, pelko- ja jännitystiloissa jo tovin, eihän mulla ole tällaisista jutuista aikaisempaa kokemusta ollenkaan. Ja tuntuisi nyt taas vetävän tilat päähän, parempi alkaa pakkailemaan sairaalareppua nyt samantien kirjoituksen jälkeen. Onneksi isäni kävi eilen täällä meilläpäin, se rauhoitti omat oloni ja olin taas rennompi kuin moneen viikkoon. Ei olisi voinut parempaan saumaan isän käynti olla, samaa tuumasi eilen illalla myös puolisoni.

Kohta minusta tulee isä ensimmäistä kertaa. Elämäni ehdottomasti suurin iloinen asia! Tätä on odotettu, nyt 9kk ja aikaisemmin jostain vuodesta 2007 asti. Nyt on sen aika. Kohta saan lapseni syliin joka toivon mukaan saadaan ikuistettua videofilmille, haluan sen hetken ikuisesti talteen. Itseäni varten, mutta ennenkaikkea tulevaa lastani varten. Olen onnellinen, olen just nyt onnellisempi kuin varmaan ikinä ennen elämässäni ja mitä se onnellisuus mahtaa ollakaan, kun nyytti tulee syliin. Voih, herkistää, vetistää, hymyilyttää ja sydäntä lämmittää. Elämä on ihmisen parasta aikaa totesi nykäsmasa aikoinaan ja juuri tällä hetkellä käsitän sen paremmin kuin ikinä ennen.

Uusi elämä, sinä olet tulossa, isi on täällä valmiina sinua varten.

Rakastan sinua jo nyt enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.