Tänään tulee tosiaan kaksi viikkoa jo täyteen, kun vauva syntyi tähän maailmaan. Monesti olen tänä aikana havahtunut siihen, että minä vain tuijotan sitä, sitä pikku tuhisijaa joka nukkuu laittoman söpösti, Jokerit-tutti suussa ja ei mitään tietoa tästä toisinaan kylmästä ja julmasta maailmasta. Se viattomuus, se tietämättömyys, se olemus. Kaikki kertoo enemmän kuin yksikään sana. Hän on, elää ja hengittää, eikä hänen tarvitse päätänsä vaivata millään maailmanmurheella tai muulla. Riittää, että tissiä saa, vaipat vanhemmat vaihtaa ja saa nukkua. Sekä tietysti se melkeinpä tärkein, hän saa läheisyyttä, kosketuksia. Ja hänelle puhutaan, höpötetään ja söpöstellään. Sen pelkkä aivastus on jo söpö, toisin on esim. kun meikäläinen aivastaa, niin siitä on söpöys kaukana :) Mutta kaikki mitä vauva tekee, on lähinnä söpöä. Ja sitten kun se vielä muistuttaa minua ihan törkeen paljon, on jopa skitsoa katsoa ja tuijottaa sitä, kun näkee itsensä vauvana siinä. Hullua, mutta niin todellista ja niin täydellistä. Yöt vauva nukkuu erittäin hyvin edelleen. Saattaa sen kerran tai max. kaksi kertaa yöllä herätä syömään, toisinaan jos on ollut virkeä päivä takana, saattaa vauva nukkua ja tuhista koko yön aina aamuun saakka, heräämättä kertaakaan. Vaikuttaa edelleen helppohoitoiselta tapaukselta. Toki tilanteet saattaa muuttua jos esim. vatsakipuja tulee, tai oksennustauti, kova kuume, jos puhkeaa allergia tai mitä nyt voikaan käydä. Mutta joo, niin kauan kun homma menee näin, asiat on näin ja me vanhemmat kiitämme lastamme hyvästä käytöksestä. Jos sitten jossain vaiheessa menee vaikeammaksi, lapsen ehdoilla siinä mennään. Toivottavasti kuitenkin säästyttäisiin pahemmilta sairasteluilta.

Tänään noin muuten on ollut vauhdikas päivä takana. Heräsin 10:00 ja parisen tuntia myöhemmin alkoi tapahtua, ensin avopuolison tytär hakea eskarista, sitten se himaan siitä (kävin ennen hakua postissa) jossa odotti perhetyöntekijä ja kotiapulainen. Ehdin siinä parit sanat vaihtaa, sitten auta taas käyntiin ja luomaan hoitosuhde itselle, jotta lääkitys pelaa niinkuin sen pitää ja lääkkeiden uusiminen soljuu vaivattomasti. Kävin siellä päihde-/mt-työntekijän vai mikäpä hän nyt olikaan, luona juttelemassa tunnin ja päädyttiin helppoon ratkaisuun; ei tarvetta uudelle ajalle ja jos tulee jotakin, minä kyllä osaan ja voin varata ajan jos sille tulee tarvetta. Siitä sitten himaan jossa kotiapulainen oli jo täydessä touhussaan. Hän nyt käy meillä mun syntymäpäivään saakka eli tuonne joulukuulle saakka kerran viikossa kolmen tunnin ajan auttamassa meitä arjessa. Tarkoitus olisi yhdessä tehdä asioita, kuten siivota, ruo'an laittoa, vauvan hoitoa jne. Ettei ne kaikki lankiaisi tälle kotiapulaiselle. Kaiken maailman tukien hakemukset on olleet jo vetämässä hyvissä ajoin, osasta on tullutkin myönteisiä päätöksiä, nyt lähinnä tässä odotellaan tuon asumistuen päätöstä, että paljonko sitä saadaan. Tähän mennessä kun ei ole euroakaan saatu. Kaikki mitä sieltä tulee, on plussaa ehdottomasti.

Töihin

Tämä se oli ns. ihme veto josta sitten otettiin koppi ja todella nopealla vauhdilla sopimus tehtiin. Viime viikon torstaina hain normaalisti postin ja siinä sitten tullesani postin kanssa sisälle, luin irtonaisen lapun. Siinä oli, että lisaduuni.fi sivulta voisi töitä saada postipatena. No menin sivuille, katsoin itselle parhaan toimenkuvan (autolla jakoa tällä meilläpäin), laitoin hakemuksen siitä ja... Tunnin päästä soi puhelin. Sieltä soitetaan, että olit hakenut paikkaa jakaa paikallista lehteä ja siinä samalla mainoksia. Kyseessä siis Karjalan Heili, ilmaislehti joka jaetaan kahdesti viikossa (ke & la). Vaikka mulla ei kokemusta tältä alalta ole ollenkaan, nopeasti sovittiin tämän viikon maanantaille aika sopimuksien tekoa varten. Sattui sopivasti, että täällä Liperin piirissä oli paikka auki ja nimenomaan tuohon mihin hain. Järjetön tsägä siis. No eilen kävin tekemässä sopimuksen, käytiin se siinä läpi ja muuta infoa tuli kohtuu isolla handulla. No menihän siinä yli tunti ennenkuin selvisin takaisin autolle. Sopimuspaperit kourassa oikein iloisin mielin menin takaisin autolle ja suuntasin emännän ja vauvan kanssa Lidlin kautta kotiin, josta sitten melkein suoraan pitikin lähteä hakemaan emännän vanhempi tytär eskarista. Summasummaarum; sain töitä siten, että kaksi kertaa viikossa lehden ja mainoksien jakoa, siitä tienaa sen verran, ettei tukien pitäisi tippua joko ollenkaan, tai sitten hitusen vain. No pääasia, että sain tekemistä ja lisärahalle on todellakin tarvetta, niinkuin arvata saatatte :)

Enpä ole töissä sitten ollutkaan aika tarkalleen vuoteen. Noin vuosi sitten loppui Siniristillä työt ja nyt voisi sanoa, että vetkuilu riittää. Onhan tässä kokoajan jotain ollut viritteillä ja on edelleen, mutta mitään varmaan jos ei ole, pitää tehdä jotain mikä on varmaa. Tämä on juuri sitä :)

Loppukaneettina pakko heittää läppä joka eilen syntyi puhelun aikana parhaan ystävän kanssa. Jotenkin se juttelu meni siihen, että sanoin näin: "No maailmassa on 7 mrd ihmistä, niin kaikenlaisia hiihtäjiä mahtuu kyllä joukkoon. Osa laskee takaperin, osa osaa jo laskea etuperin ja loput ihmettelee monot jalassa, että mikä vittu on kun ei liiku" - Tuolle tuli naurettua eilen illalla siinä puhelun aikana, lähes keuhkot pihalle -tyylillä :D

No tästä tähän ja seuraavaan kertaan sitten. Huomenna alkaa postinjakaminen :)