Niin, kirjoittelenpa vaihteeksi nykypäivän kuulumisia jotka nyt pääosin on ihan positiivisia juttuja. Kärsin kylläkin tuossa viime viikonlopun - tiistain välisen ajan masennuksesta, turhautumisesta ja alakuloisuudesta, mutta tuntuisi taas, että palaset loksahtelee paikoilleen ja mielikin virkistyy. Huolenaiheista se suurin on ollut ilman muuta rahahuolet. Se, että rahaa ei ole riittävästi, joka toki itselle liiankin tuttua huttua. on saanut mielialat hyppimään ylösalas todella paljon, meillä molemmilla. Ja itsellä ainakin on sekin sitten ollut, että kun raha-asiat painaa mieltä, huoli tulevasta on paikoittain todella suuri. Jopa tavanomaista suurempi, koska laskettuun aikaan ei ole enää kauaa. 7.9 tai 5.9 se laskettuaika on, riippuen mistä paperista sitä katsoo ja keltä sitä kysyy :D No mutta käytiin eilen Tikkamäellä lääkäritarkastuksessa, koska neuvolatäti niin halusi. Ja hyvä se olikin käydä, niin tietää varmasti, että kaikki on maha-asukilla hyvin. Saatiin jo arvio tulevasta painosta, sitä en paljasta vielä ;) Mutta oli kiva kuulla, että sekin on ihan normaali sitten, kun synnytys on ohi ja vauva maailmassa.

bounceback_newborn.jpg

Jännittää. Oikeasti jännittää. Kyseessä on kuitenkin minun esikoislapsi, avovaimolla on ennestään entisestä liitosta kaksi alaikäistä lasta (poika ja tyttö). Moni sanoo rauhoitellen, että kaikki menee varmasti hyvin ja niin uskon itsekin. Koko raskausaika on mennyt ihan niinkuin pitääkin, ei pienintäkään häikkää tms ole ilmaantunut missään vaiheessa. Apua. Laskettuun aikaan on enää noin 10 päivää!! Hullua, sillä muistan kirkkain ajatuksin sen 1.1.2015 kello 08:00 hetken, kun puoliso tuli ja kuiskasi, että "sinusta tulee isä". Sulin silloin ja sulin taas kun tuota muistelen. Se oli mun elämäni hienoin ja paras lause ikinä mitä mun korvaan on sanottu. Ja nyt sitten ollaan jo aivan loppusuoralla. Äkkiä on mennyt aika, todella nopeasti. Ja kun senkin tiedostaa, että se voi syntyä ihan minä päivänä tahansa, siis tyyliin tulevana viikonloppuna esimerkiksi, niin se jännitys on käsin kosketeltavissa. Puoliso sanoi eilen, kun nukkumaan ruvettiin, ettei minusta huomaa sitä jännistystä ulkoisesti ollenkaan. Ei niin, olen mestari piilottamaan oloni, koska sen "taidon" opettelin aikoinaan. Kaippa se on jonkinlainen suojamuuri, ettei näytä olojaan ulkoisesti vaikka niin kyllä kuvittelee, että kaikki näkee miten tärisen tms. Mutta kun eivät näe. Olen ollut muutenkin koko ikäni ns. kova jännittäjä, tosin harva sitä edes uskoo juuri tuon takia, ettei sitä näe minusta päältä päin ollenkaan. Mutta asia on silti niin. Ja kun olen persoonana malttamaton tapaus, niin heti tässä nyt ja kiitos olisi se juttu nyt. Eli ei millään malttaisi enää odottaa sitä vauvan syntymistä. Tulisi jo ja tämän ole sanonut myös avovaimolleni. Sellainen todella odottava tunnelma on ollut jo jonkin aikaa, kun haluaisi jo sen esikoisen maailmaan <3

Mitä muuta kuuluu?

Jokerit. Sitä kuuluu ja näkyykin jo. Eli lätkäkausi starttasi maanantaina, Jokereilla oli eka peli tiistaina josta voittokin napsahti tilille. Ja kun itse on lätkähullu ja henkeen ja vereen Jokerit-fani, niin kun on pelipäivä, on ilonpäivä. Tänään taas Jokereilla olisi peli, joten onpa taas mitä odottaa tuon muun odottamisen ohella. Ja en kyllä muista tällaista ennen olleen, että lätkäkausi alkaisi jo elokuussa. Liekkö ensimmäinen kerta minun kohdalla, mutta kuten arvata saattaa, ei haittaa :) Tämän jääkiekon lisäksi on ollut kiva katsella Pekingin MM-kisoja, yleisurheiluakin kun tykkään seurata, etenkin sitä miesten keihästä josta eilen tuli Pitkämäen tuomana pronssia ehkäpä kaikkien aikojen keihäsfinaalin jälkeen. Myös nuo pikamatkat kiinnostaa aina, vaikka suomalaisia ei niistä juurikaan koskaan nähdä. Bolt on kuitenkin niin huikea tyyppi ja urheilupersoona, että sen juoksuja tulee aina jännitettyä. Onneksi Bolt rullasi satasen finaalin niukasti nimiinsä ja tänään olisi vailla neljä sitten 200m finaali edessä. Saas nähdä kuinka Bolt lempimatkallaan hoitaa homman. Eli se mitä tiivistetysti muuta kuuluu, niin lätkä lätkä lätkä ja MM-kisat. Urheilupainotteista on siis tuo muu kuuluminen :)

Jokerit%20KHL.jpgbeijing.jpg

Mutta tästäpä sitten kohti iltaa ja hieman pidemmällä katseella kohti esikoisen syntymistä. Se se on se maailman suurin asia ikinä minulle, on ihan huikeaa tajuta aina välillä, että minusta tulee isä. Minä saan lapsen, lapsen josta olen haaveillut viimeiset 7-8 vuotta. No aika ei ennen ollut kypsä, nyt on!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille tasapuolisesti. Palaan taas blogin pariin mitä luultavammin tuossa viikonlopun aikana tai viimeistään ensi viikon alussa. Ai niin ja muuten, sehän olisi Joen yö perjantaina. Olen siellä viimeksi ollut varmaan 10 vuotta sitten ja nyt ehkäpä jopa olisi tarkoitus mennä sinne. Sekin olisi siinä mielessä jännä tilanne, että selvinpäin sinne mennään jos mennään, se olisikin ensimmäinen kerta sikäli kun näin käypi.