Minulta on kysytty lukuisia kertoja, että muuttaisinko menneisyyteni jos voisin? Tai muuttaisinko jonkun asian menneisyydestä? Lue alta vastaus...

i588.jpg

Menneisyyden haamut

Niinkuin tiedätte, ainakin te jotka olette lukeneet kirjoituksiani tai tunnette minut muuten, menneisyyteni on ollut rankka, värikäskin ja vaihderikas jonka sisältö on koostunut pääosin mustasta ja pahasta, mutta on siellä jotain hyvääkin. Se hyvä on se, että minä olen minä, enkä joku muu jota itsekään en tunne.

Olen tehnyt paljon töitä, osin tiedostamattakin, korjatakseni virheeni ja päästäkseni yli kaikesta siitä mitä on tullut tehtyä. Asioita kun ei saa tekemättömäksi, ei niille sinällään enää mitään voi, mutta sille, että saa mielenrauhan, sille voi. Se vaatii hitosti duunia ja periksi antamattomuutta, mutta jos jaksaa eikä luovuta missään vaiheessa, olot ja elämä helpottuu. Ja se kannattaa. AinaMutta se on hiton vaikea polku, tie. Helpolla tässä maailmassa ei muutenkaan saa mitään, ei myöskään tässä asiassa. Jouduin katsomaan menneisyyttäni silmiin lukuisia kertoja, työstin traumoja ja muita mieleen jääneitä pahuuksia. Tein aikoinaan paljon pahaa tuntemattomille, vielä enemmän perheelleni ja kaikista eniten itselleni. Jälkimmäisen olen tajunnut vasta jälkikäteen. Ja oikeastaan nuo muutkin tiedostin niin, että myös tajusin sen, vasta jälkikäteen. Ei silloin huumemaailmassa eläessäni tajunnut oikeastaan mistään mitään. Vähinten sen, miten paljon satutin omaa perhettä ja kuinka rotanlailla ne huumeet söi mua sisältä ja millaisen kusettajan se teki minusta. Valehtelin silmäni päästä sen minkä kerkisin, vain saadakseni kamaa jolla helpottaa omaa oloa ja luodakseni oman todellisuuden, koska se oikea todellisuus oli liian karu elettäväksi. No, vielä karumpi se lopulta oli se oma maailma missä elin. Kun kadotin itseni vuosiksi en tiennyt kuka olin. Nyt, tänä päivänä, tiedän. Silloin en tuntenut peilikuvaa, näin vain huijarin joka teki kaikkensa, että sai ne fiksit hankittua. Milloin se oli suoranaista kusettamista läheisiltä (rahan pummimista), milloin se oli rikoksia joissa kohteena oli milloin yksityinen henkilö, milloin iso liikeketju. Ei sillä ollut väliä, rahalla oli. Ja huumeilla.

Drugsdealer-Cam.jpg

Mutta niin. Muuttaisinko menneisyyteni jos voisin? Kysymys johon ei voi vastata pelkästään kyllä tai ei ilman, että sitä vastaustaan avaisin edes hieman. Kaikesta paskasta huolimatta, siis ihan kaikesta mitä tein silloin, ne teki minusta sen mitä olen nyt. Ilman sitä mitä tein ja koin, en olisi tämä sama ihminen mitä olen nyt. Siksi en muuttaisi sieltä mitään. Se mitä silloin aikoinaan tapahtui, kasvatti minusta tämän mitä nyt olen. Ilman niitä kokemuksia ja juttuja olisin ihan eri ihminen, olisiko se ihminen sitten huono tai muuten vain ei-siedettävä niin en tiedä, koska en ole se. Jossitella voi, mutta se ei sinällään kannata. Mieluummin tämä mikä nyt, kuin riskillä jokin muu. On toki asioita mitä voisi tehdä toisin ja varmasti ainakin miettisin pariin otteeseen, sikäli kun sen tai ne tilanteet voisi uudelleen elää, että miten tekisin sen nyt, mutta se taas muokkaisin minusta jonkin muun tähän päivään. Se mun menneisyys teki minusta tämän nykyisen henkilön mikä olen. Se oli opettavainen oppitie mikä mun piti käydä läpi kasvaakseni aikuiseksi mieheksi ja yhdeksi palaseksi yhteiskuntaa. Jokainen aamu kun herään, arvostan elämää erilailla kuin ennen. Toisinkin kun olisi voinut olla, entäpä jos en olisikaan selvinnyt rekkakolarista? Olisin jäänyt tästä kaikesta paitsi mitä nyt elän. Se olisi ollut hirvittävän iso menetys. Niinkuin olen monesti sanonut, se rekkakolari pelasti minut. Ilman sitä, en olisi koskaan lopettanut huumeiden käyttöä ja olisin varmasti kuollut jo. Mutta selvisin siitä ja nyt minusta on tulossa isä alle kuukauden päästä. Tämä asia on isoin asia ikinä mun elämässä ja jos olisin kuollut, olisin jäänyt tästä(kin) paitsi... Onneksi selvisin, sillä elämäni vasta alkoi tuolloin 02.09.2010 vaikka sen piti nimenomaan päättyä. Tämän asian hiffasin vasta myöhemmin. Asia on hirveän ristiriitainen, mutta puhdasta faktaa. On hullunkurista miettiä asiaa, että mun piti kuolla sinä päivänä, mutta kohtalo päätti, että mun elämä vasta alkaa sinä päivänä. Ei sitä silloin tiennyt eikä ymmärtänyt, ei mitenkään.

Haluaisin sanoa jokaiselle joka elää menneisyytensä vankina; Anna itsellesi anteeksi. Se helpottaa ja kun työstät asiaa sekä itseksesi, että esim. terapiassa. Mutta se menneisyys on käsiteltävä, jotta pääsee siitä irti. Se ottaa kyllä aikaa ja vie paljon voimia, mutta aivan varmasti jossain vaiheessa olet päässyt siitä irti. Eikä sitä edes välttämättä heti huomaa, että näin käy. Mutta se oma olo helpottuu, painolastit lähtee liikkeelle hartioilta ja alkaa olla sujut menneisyytensä kanssa. Siinä vaiheessa siitä voi irottautua. Toki se kannattaa muistaa, että ellei kärsi muistinmenetyksestä, menneisyyden asiat kyllä on muistissa, mutta ne ei ole enää ensimmäisenä mielessä kun herää ja vikana mielessä kun menee nukkumaan. Tiedätkö. Se on helpottavaa. Ja sen haluan sanoa kaikille niille ihimisille jotka ei näy ihmisessä muuta kuin sen, ehkä karunkin, menneisyyden eikä sitä kuka se ihminen on nyt, niin avaa silmäsi! Meistä jokainen tekee virheitä elämässään, älä tuijota niitä vaan katso sitä mitä se ihminen on nyt. Vain sillä on väliä. Ei sillä mitä se ihminen on ehkä joskus tehnyt, mutta jos se ihminen on selvästi osoittanut parantaneensa tapansa jne, niin anna sille anteeksi. Älä tuomitse ketään lopuniäksi vaan pysty antamaan anteeksi. Sillä sinäkään et ole täydellinen. Sinullekin annetaan anteeksi, anna siis sinäkin.

BDAI-uNCYAAoe7V.jpg

Jos et tiedä mitään minkä vuoksi elää, sinun on paras etsiä jotain minkä vuoksi kuolla. -Tupac Shakur