Tästä aiheesta on kanssa kysytty, miltä vieroitusoireet ja laskut tuntuvat? Jos haluaisin kuitata kysymyksen yhdellä lauseella, sanoisin, että tilanne on maanpäällinen helvetti fyysisine kipuineen, jossa mitataan ennenkaikkea pään kestävyyttä. Kestätkö sen tuskan vai hyppäätkö partsilta alas? Tai ryöstät kaupan saadaksesi kamaa? Tai vain vedät ranteet auki ja toivot kuolevasi hitaasti ja hiljaa, ilman, että kukaan kuulee.

Henkinen taistelu

Kun puhutaan laskuista eli kun aine ei enää vaikuta kehossa, alkaa henkimaailman taistelu johon toki on konstinsa olemassa. Riippuen tietysti aineesta ehkä pirin kohdalla homma menee omille lukemilleen. Alkaa skitsottamaan, harhaluuloisuus valtaa pääkopan, joka luonnollisesti aiheuttaa pahaa epävarmuutta oikeastaan kaikkea mahdollista kohtaan. Siinä alkaa kuvittelemaan ihan hulluja, epätodellisia asioita, totena. Pää kehittelee jatkuvalla syötöllä mitä kummallisimpia luuloja joihin sitten uskoo ihan täysillä. Jos miettii pelkästään omalla kohdalla niitä pahimpia flippailuja, sitä silmänpuhkomisjuttua tai sitä Pipefestin täydellista sekoamista, niin ei selväpäinen ala kuvittelemaan, että silmien takana on valvontakamerat valtion toimesta tai, että koko 5000 päinen festarikunta on sun perässä aikomuksena tappaa sinut. Kaiken tämän sai aikaa se, että piri lopetti toimimasta valvottujen öiden jäljiltä ja lopusta piti huolen pää joka sai minut uskomaan noihin satuihin. Pilvihän ei tämmöistä aiheuta, eikä mun mielestä puprekaan (opiaatit), mutta tuo saatanan keksintö amfetamiini kyllä aiheuttaa. Niin ne konstit, kun varasi rauhoittavia pillereitä kuten pameja, niin ne rauhoitti mielen siltä kädeltä, ettei pahempia laskuja ehtinyt tulla. Tosin omalla kohdalla harmikseni näitä ilopillereitä tuli haalittua tätä varten hyvin harvoin ja se sekoilu laskuissa oli myöskin sen mukaista. Se perus juttu oli se, että joku tai jotkut oli aina verhojen takana vaanimassa pihapiiriä jottei vaan esim. kytät pääse yllättämään, vaikka poliisien tuloon oli harvoin edes perusteita. Mutta kun pään mukaan se oli mahdollista, niin sitten vahdattiin verhojen takana pihapiiriä. Näiden lisäksi ainakin itse (ja varmasti moni muukin) kuuli ihan selkeitä ääniä pään sisällä jotka käskytysmuodolla käskytti tekemään asioita, kuten vaikkapa tuo silmienpuhkomisjuttu. Siinä ääni pään sisällä yllytti siihen, että puhko silmät, koska kamerat silmien takana. No onneksi se jäi siihen peilin edessä saksien kanssa taiteiluun eikä mennyt siitä pidemmälle. Joskus myös näki näkyjä, omista kokemuksista sen verran, että ne yleensä oli tummia hahmoja jotka vaan ilmestyi silmien eteen.

sadness_by_rockthenations.jpg

Laskuissa ihminen myös monesti masentuu, jopa vakavasti. Mieli on maassa, kun hauskuus onkin jo ohi. Ehkä rahat loppu, ei ruokaa, maksamattomia laskuja vinopino jne. Silloin kun pää selviää siihen pisteeseen, että pahin ohi, mutta olo silti omituinen, se masennus iskee. Siinä ei enää jaksa hymyillä ja virta poikki. Juhlat oli ja meni, jäljellä ei ole mitään ja mielenkiinto kaikkeen ottaa dramaattisen notkahduksen. Yleensä tai monesti tämä alakuloisuus kestää aina seuraaviin juhliin saakka, sitten kun taas kama virtaa suonissa, murheet unohtuu ja elämä on kivaa. Ja kun ihminen on masentunut, loppuu ihmisten ilmoilla liikkuminen, joka taas johtaa siihen omaan koloon vetäytymistä neljän seinän sisälle ja pienoinen syrjäytyminen alkaa. Sosiaalisuus loppuu kuin seinään.

Reflat a.k.a vieroitusoireet

Tässä päästään fyysisiin kipuihin, tuskiin missä kylmä hiki valuu otsaa ja selkää pitkin ja joka vitun paikkaan kehossa koskee. Tässäkin toki eroavaisuuksia eri aineiden kohdalla, mutta kerronpa omista kokemuksista pupren suhteen.

sick1.jpg

Sellaisen reippaanlaisen subukuurin jälkeen itsellä kävi silleen, että olin vitivalkoinen, oksentelin koko päivän, päätä särki silleen, ettei siihen buranat auttaneet, kylmä hiki valui ja joka helvetin luuhun koski. Silloin luuli kuolevansa, koska se kipu oli jotain sanoin kuvaamatonta. Silloin kun lopetin huumeet pystyseinään tammikuussa 2011, kärsin sen jälkeen monta kuukautta ihan fyysisistä kivuista, oli pahemman luokan reflat päällä, silloin olin tosi, tosi kipeä. Peilistä katsoi takaisin kasperhaamu jota ei omakuvaksi kyllä tunnistanut. Se pahin aika oli ne ensimmäiset viikot, ehkä kuukauden päivät jolloin luuli aina toisinaan kuolevansa, koska sattui niin saatanasti eikä siihen auttanut mikään muu kuin aika. Päätä särki ilman, että siihen mikään auttoi. Pääkipu jo itsessään saa pistämään pään tyynyyn enkä minä silloin muuta tehnyt kuin nukuin, sen minkä kivuiltani kykenin. Siihen kun ynnäsi henkisen maailman romahtamisen, oli mulla verhot kiinni 24/7 pitkän tovin (itseasiassa parisen vuotta). Refloista toipuu nopeammin kuin mielenterveyden kadottamisesta. Eikä niitä silleen edes voi verrata, toisessa fyysiset kivut on valtaisat, toisessa pää on hajonnut johon yleensä auttaa vain oikeanlainen terapia yhdessä oikean lääkityksen kanssa. Refloihin ei apuja juuri ole tarjolla, muuta kuin se iänikuinen aika joka kyllä korjaa, mutta hitaasti.

Summasummaarum; laskuissa pää saa aikaiseksi hulluja juttuja jotka yleensä otat todesta ja jälki voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Liian usein, noin yleisesti ottaen, se päättyy siihen, että joko A) teet itsellesi jotain tai B) teet jollekin toiselle jotakin väkivaltaista. Toki ei näin käy aina kun piriä vaikkapa vetää, mutta se harhaluuloisuus kyllä aika pommin varmasti tulee kylään jollei sulla ole liuskaa pameja käden ulottuvilla. Ja kun ihminen on harhaluuloinen eli olo on nurkkaan ahdistettu, monesti voi tapahtua ihan mitä vain. Refloissa tuska ja kivut on valtaisat. Etenkin pitkän kuurin jäljiltä tai kun lopettaa kokonaan huumeet, niin suhun sattuu ihan älyttömästi. Olet niin kipeä kun ihminen voi vain olla. Ja siihen ei auta mikään muu kuin aika, joka matelee hitaasti.