Sain pienen vinkin saattelemana sellaisen pähkinän päähäni, että millaista vanhemmilla se elämä on silloin, kun oma lapsi käyttää huumeita? Itsellä kun ei tästä ole oikein mitään käsitystä, toki se huoli on valtava jne, mutta esim. itse en ole koskaan vanhempieni kanssa jutellut suoraan siitä, millaista heillä se elämä oli silloin, kun minä narkkasin. Toki varmasti olisi minunkin hyvä jutella isäni ja äitini kanssa siitä, mutta ei ole sitä oikeata hetkeä vielä tullut. Niinpä, ajattelin sellaista (siellä fb:ssä tästä jo puhuinkin), että haluaisitko sinä vanhempi jonka lapsi on käyttänyt/käyttää edelleen, niin tuoda oman tarina julki minun kautta? Kertoa miltä se tuntui/tuntuu, kun oma lapsi narkkaa. Millaista se vanhemman silmin on se touhu? Voisin nimittäin ihan semmoisenaan ilman mitään muokkauksia julkaista jonkun vanhemman tarinan täällä Vuodatuksessa. Tai vaikkapa useamman. Ja vaikka et ehkä haluaisi tuoda sitä kirjoitusta julki, kannustan kirjoittamaan omat kokemukset silti ylös. Se jos mikä on nimittäin A) terapeuttista, B) painolasti harteilta kevenee huomattavasti, kun muutkin tietää ja C) puhdistaa sielua. Se huojennus on melkoinen, kun saa kaiken sen paskan puristettua ulos. Ja tosiaan, jos ei haluaisikaan sitä julki, kannattaa se silti tehdä, koska se helpottaa omaa oloa valtavasti. Minä kun kirjoitan täällä näistä asioista mistä kirjoitan, se on mulle erittäin terapeuttista. Oma olo huojentuu heti, kun julkaisen kirjoituksen, koska nyt tietää muutkin, niin ei tarvitse sisällään enää sitä pitää.

Muistan se ajan kun kirjoitin oman elämän tarinaa ylös sitä Uusi Toivo lehden juttua varten. Muistan itkeneeni useita kertoja sitä kirjoittaessani. Ja kun se oli valmis ja luin sitä, joka kerta joko ihan itkin tai itkin "sisäisesti" silmät märkänä. En surusta vaan siitä onnesta, kun selvisin siitä paskasta. Ja kun rankkaa tekstiä muutenkin, se kosketti syvältä, olihan se minun elämäni. Muistan sanoneeni avovaimolleni, että "näetkö sinä? Minä itken kun luen tätä tekstiä" -Avovaimo sanoi, että "niinpä, ajattele, se on sun elämä mitä sinä luet" -Kosketti ja syvältä.

Niin. Mitäpä olette mieltä tästä ideasta? Homma toimisi parhaiten siten, että ottaa ensin minuun yhteyttä joko facebookissa yksityisviestillä tai täällä kirjoittaa kommentin jossa ilmaisee halukuutensa tähän projektiin. Jutun julkaisisin siis ihan semmoisenaan, kun se Sinulta saan ja se voidaan tehdä joko omalla nimellä tai nimettömänä, ihan miten haluaa. Mutta mua itseäkin kiinnostaa valtavasti tietää siitä, mitä se oli tai on vanhemman silmin se meininki.

Ota siis minuun yhteyttä ja jatketaan siitä sitten suunnittelua ja toteutetaan se!

dont-hide-speak-out1.jpg