Oli elokuu. Olin vetänyt piriä jo muutaman vuoden, lisäten sen käyttöä aika rajustikin koko ajan. Kesä 2004 jäi muutamasta asiasta pysyvästi mieleen. Yksi näistä oli Pipefestit Vuokatissa.

subutex.jpgOlin vedellyt koko kesän hatseja, subua ja/tai piriä, riippuen siitä mitä oli aina saatavilla. Ja jos ei mitään näistä, niin sitten viinaa. No olin Joensuussa säätänyt jo nykyään edesmenneeltä diileriltä piriä muutaman ketolan. Setti meni puoliksi J.V:een kanssa. Oli kait sitä subuakin pari kasipalloa, koska sitä diilasin pari liuskaa ja siitä jäi itselle myös, sekä näistä rahat joilla kustansin tulevan painajaiseni.

Matka kohti painajaista alkaa...

Oltiin kahdella autolla lähdössä kohti Vuokattia. Sää oli hyvä, aurinkoinen ja lämmin. Perjantai alkuiltaa. Meistä otettiin ryhmäkuva Nurmeksen ABC:llä, 10 hengen porukka ja kaikki täynnä erilaisia fiiliksiä, hyviä sellaisia. No auto käyntiin ja lappu lattiaan. Mun auto oli täynnä, niinkuin toinenkin. itse ajoin omaa autoani, hirveissä pirinousuissa. Kartanlukijan paikalla istui paras ystäväni, subupäissään. Vauhtia oli tietenkin reilusti yli 100km/h, kun jossain puolivälin tienoilla alkoi ensimmäisen kerran tapahtua. Huusin "ratti tärisee!!" johon kartturi "JARRUTA!!". Vauhtia oli ainakin 120km/h ja kun vauhdin sain tiputettua noin 80km/h, niini eturengas pamahti rikki. Taisi mennä oikealta puolen ja auto lähti samantien ohjautumaan vastaantulijoiden kaistalle. Onneksi ketään ei tullut vastaan ja kun itse oli vahvasti piripäissäni, sain auton pidettyä tiellä aika helpostikin. Eipä siinä, tienpenkkaan vaan, rikkinäinen rengas pusikkoon ja vararengas tilalle. Sellainen perus formulavaihto. Ja matka jatkui, tosin hieman rauhallisemmalla vauhdilla. Päästiin lopulta Vuokattiin, jossa sitten alettiin kirjoittamaan täydellisen sekoamisen ensimmäistä ja viimeistä lukua...

amphetamines-984.jpg

Se perjantai meni ihan hienosti. Tuli yö ja silmät oli auki pupillien hipoessa lautasantennin kokoja. Siinä sitten istuttiin mun autossa ja naurettiin kaverille joka sekoili meidän ihan siinä edessä erittäin huvittavalla tavalla. Se veti silleen nelinkontin, kuitenkin vauhdikkaasti kahden nuoren naisen edessä, keräsi suullaan käpyjä maasta ja kysyi näiltä neitokaisilta "onks paha?" - Siinä vaiheessa meidän autossa istuneet kyllä tippui naurusta. Se vissiin koitti iskeä niitä.

Tuli aamu. Alkoi väsyttämään, mutta piriä oli edelleen. Päätin kuitenkin koittaa nukkua teltassa ja tunnin siellä pötköttelinkin, mutta unen päästä en kiinni saannut. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran viheltämään päässä. Alkoi vainoharhailu. Korjasin tilanteen ottamalla lisää piriä vaikka tämä kartturina autossa istunut kehoitti ottamaan subua, niin rauhoittuisin. En ottanut ja se oli virhe. Se subu olisi varmasti rauhoittanut mielen, mutta päätin silti piriä vetää, siitäkin syystä etten silloin vedellyt sekaisin nopeita ja hitaita nautintoaineita. Olisi ehkä kannattanut.

Lauantai päivästä en muista muuta kuin sen, että skitsoilu oli aika pahaakin välillä ja sitä korjasin aina pirivedoilla. Tuli ilta ja kaikkien aikojen painajaiseni oli määrä alkaa...

Total flip-out

skizo.jpg

Sekosin. Täysin ja täydellisesti. Aloin olemaan niin harhoissa, että pelkäsin ihan vitusti. Aurinko laski ja painostava hiki valui pitkin otsaa. Istuttiin rinteessä siellä festarialueella, kun frendi kysyi jotain. Siinä vaiheessa oli aika ottaa seuraava siirto. Kirjotin kännykkään viestin, kun en uskaltanut aukaista suutani. Näytin sen viestin tälle kaverilleni joka kysyi "Mitä vittua nyt?!". Otin puhelimeni takaisin ja pinkaisin karkuun koko rinteeltä. Menin sinne mistä sai safkaa tilattua. Olin aivan paniikissa. Löysin lopulta järjestysmiehen jolle sanoin seuraava: "Auta minua! Mun perässä on tuhansia ihmisiä jotka koittaa tappaa minut!" En tiedä miksi se luulin oikeasti, että näin on, todellisuudessa kun näin ei ollut. Mutta minun päänsisäiset pirun äänet kertoi minulle, että näin on. Ja siihen uskoin. Ja sen kerroin sille. Se otti mua käsivarresta ja sanoi: "Seuraa minua". Siinä sitten sen kanssa poukkoilin ihmismassan keskellä kohti väljempää tilaa. Se kai soitti poliisit tai sitten ne oli jo maisemissa, mutta sinne mentiin. Selitin näille sinivuokoille, että minut koitetaan tappaa ja ne ohjasi autoonsa, siitä sivuovesta sisään. Istui siinä aivan paniikissa ja lähes kuset housussa täristen kauhusta. No ne kuljetti minut kyydissään leirintäalueelle.

australian-cops-launch-random-breeath-te

Siellä jatkui sekoilu. Kytät puhallutti minut, mutta kun en ollut juonut mitään alkoholipitoista, niin se näytti nollaa eikä ne jostain syystä tehneet minulle mitään huumetestejä. Joko ne oli A) ihan vitun tyhmiä kyttiä tai B) niin kokemattomia, ettei ne nähneet minun olleen aivan sekaisin. No mentiin minun autolle, josta tietenkin akku loppu. Muistan seuraavan tilanteen siitä aika kirkkaana; istuin kuskin paikalle, kun poliisit alkavat työntämään autoa pois parkkiruudusta. Ensimmäinen huuto niiltä tulee välittömästi: "Käsijarru pois päältä!" kappas, mulla on kahva kohti kattoa, no se pois päältä niin helpottaa auton liikkeelle saantia huomattavasti. No siinä sitten ohjaan autoa peruuttaen lähes heti ja välittömästä kahden ihmisen päälle. No lopulta saatiin auton keula kohti uloskäyntiä. Poliisi huutaa "kolmonen silmään ja kytkin pohjaan, kun auto liikkuu, kytkin ylös". Tein työtä käskettyä ja kappas, auto starttaa. Tässä vaiheessa Vuokattiin kyydissä olleista kaksi istuu autoon. Luottomieheni ja kartturini, sekä alaikäinen vielä silloin ollut J.V:n velipuoli. Ja sitten kuin elokuvissa, lähdettiin kohti poispääsyä poliisisaattueella. Maija edessä ja maija takana. Ne saattoi minut risteykseen josta pääsi kohti Nurmesta. Mä en tänäkään päivänä tajua, miten ne poliisit ei nähneet minun olleen aivan vitun sekaisin? Ajoin niin paljon kun autosta lähtee, kuullen koko ajan ääniä pääni sisältä, nähden koko ajan hallusinaatioita ja ei-todellisia juttuja. Ilman näiden kahden kaverin mukaan tuloa, olisin ajanut auton aivan varmasti puuhun, olin sen verran sekaisin. Kartturi jossain vaiheessa, aika alkumatkasta jo koko ajan koitti saada mua rauhoittumaan. Ja lopulta onneksi siinä onnistuikin. Luulin pitkän matkaa, että puoli festariporukkaa lähti perään, siksi kaahasin kuin olisin pakoon ajanut. No onneksi tajusin lopulta hiljentää vauhtia ja kaikki päästiin turvallisesti ja ehjänä takaisin Nurmekseen.

Vuosi myöhemmin lopetin huumeet ensimmäisen kerran, mutta en vielä pysyvästi. Laskeskelin silloin, että kohta kuolen jos en nyt lopeta ja päätin pysyä hengissä. Tämä päätös kesti 2,5 vuotta, kunnes ratkesin uudelleen vielä pariksi vuodeksi ennen lopullista lopettamista.

Vitun amfetamiini.