Tänään 05.06.2015 sä täyttäisit jälleen vuosia. 32 jo, mutta kohtalo päätti toisin 9 vuotta sitten, vain 23-vuotiaana. Elämäsi oli värikäs, tapahtumarikas, mutta lyhyt. Liian lyhyt. Ja jotenkin tuo 9 vuotta tuntuu käsittämättömän pitkältä ajalta, ihan kuin se olisi tapahtunut vasta eilen... Uskallan sanoa meidän kaikkien sinun ystävien puolesta, että ikävä on toisinaan niin kova, että ihan sattuu. Mitä vaikkapa minun elämä olisi nyt, jos vielä olisit elossa. Sitä ei koskaan pysty tietämään, kuvitella vain voi. Mutta uskaltaisin sanoa, että minun sydämeni olisi ison palan verran ehyempi. Siitä puuttuu sinun paikka, ja sitä paikkaa kukaan ei voi täyttää. Onneksi kukaan ei voi viedä muistoja pois, ne elää minun mukanani siihen saakka, kunnes jälleen nähdään. Ja mehän nähdään, mutta sitten aikanaan. Ja ollaanhan me tavattu tämän 9 vuoden aikana, viimeksi viime syksynä, kun tulit veljesi kanssa meillä käymään. Se oli sellainen kokemus, että muistanen sen pitkään. Se kokemus oli valtaisan upea, hieno, täydellinen. Vain sen hetken sain vielä hengata sinun kanssa, sen viimeisen kerran ken ties, mutta jokainen sekunti, minuutti ja ne muutamat tunnit tuntui päiviltä, kuukausilta, vuosilta. Thug in Peace homie! Pidä kunnon bileet siellä pilvien päällä yhdessä kaikkien kaatuneiden sotilaiden kanssa. Me emme koskaan unohda sinua!

JV - Memory Lane