Tai oikeammin, halusin. En halua enää. Koskaan. Ikinä. 10 vuoden käyttöhistorian aikana esimerkiksi pilvi, jolla koko kuvion aloitin, jäi pienempään rooliin. Toki sitäkin meni, jos ei muuta ollut, mutta voi kuinka piriä ja etenkin subua halusin!

Amfetamiini

Eka kosketus muuhun kuin pilveen tapahtui joskus vuonna 2001-2002. Se oli piriä, spiidiä, valkoista jänistä, poretta, lirpakkaa tai vaikkapa vaaleaa kaljaa kun puhelimessa sitä sääti. Ekalla kerralla meni helposti yli 50h yhtä soittoa eli kolmatta vuorokautta putkeen samoilla lampuilla. Kokemus oli jännä. Laskut kun tuli (eli kun aine lopetti vaikuttamasta), niin mä hullu nautin niistä tiloista! Jengi ympärillä vahtasi ikkunassa aivan hiessä, minä kuuntelin ja tutkailin omaa oloa ja kappas, se oli kivaa! Oli kivaa kuulla ääniä pään sisältä ja nähdä harhoja ja luulla, että 1+2 on vähintään 7 ja luulla, että mulla on jotain supervoimia, jotka vain odottaa sitä hetkeä, että saan ne käyttööni. Kolme vuotta myöhemmin ei ollut enää kivaa. Ei ollut kivaa tajuta olevansa peilin edessä saksien kanssa ja luulla ihan tosissaan, että mun silmien taakse oli laitettu minikamerat joilla poliisi ja valtio kyttäsi minua ja huomata, että sakset lähestyy silmiä, aikomuksena puhkoa silmät, että loppuu se kyttääminen... No jollain ihmeellä en puhkonut silmiäni vaan menin nukkumaan. Tätä ennen tapahtui vaikka ja mitä, mm. täydellinen sekoaminen heikkolaatuisen pirin jäljiltä Vuokatissa Pipefesteillä vuonna 2003 tai 2004. Siis ihan pari vuotta aloittamisen jälkeen. Silloin naksahti päässä aika vitun härskisti. Mitenpä muuten sen voi kuvailla kun tajuaa selittävänsä jollekin järkkärille, että koko tuhatpäinen yleisö on tulossa mun päälle ja aikovat tappaa. Tämä otti sen tosissaan ja kohta olin maijan takaboksissa menossa kohti leirintäaluetta, aikomuksena ajella Mazda takaisin himaan. En tajua tänäkään päivänä miten poliisi ei tajunnut mitään. Okei, ne PUHALLUTTI ja kun en ollut pisaraakaan nauttinut alkoholia, niin kuskin paikalle vaan ja auto käyntiin. Eipä siinä, mullahan pupillit oli lautasen kokoisen ja ne varmaan pyöri päässä kuin sirkus kesällä ja silti ne ei tajunnut mitään. Autosta oli vieläpä akku loppu, joten mäkistartilla käyntiin. Muistan hyvin sen, sanoivat, että kolmonen silmään ja siitä se lähtee. Kohta kuuluu huuto, että "KÄSIJARRU POIS PÄÄLTÄ!" ööh okei. Siinä sitten ensitöikseni melkein ajoin kahden ihmisen päälle ja poliisit vaan työntää autoa ja koitetaan saada se käyntiin. Saatin lopulta ja sitten lähdettiinkin poliisisaattueella pois alueelta. Yksi maija ajoi edellä, toinen takana. Vittu kelatkaa mitä touhua ja minä sen vaan olen ratissa aivan tuhannen paskana. JOS ei olisi lähtenyt paras kaveri ja toinen, huomattavasti nuorempi jannu mukaan kyytiin, niin enköhän tällä hetkellä lauleleisi tuolla pilvien päällä samalla kitaraa soittaen. He kun saivat minua sen verran rauhoitettua matkan aikana, että 100km myöhemmin huomasi olevansa kotona.

Lopulta kun lopetin kaman sortuakseni 2,5v myöhemmin uudelleen, tämä paska meni vuoden päästä uusintastartista jo hihaan. Itse kun olin niin käsi, etten saanut itse itselleni lyötyä sisään, niin aina piti olla jonkun laittamassa, muuten se meni toisella tapaa elimistöön. Näin jälkeen päin tämä oli hyvä juttu, etten yksin onnistunut napauttamaan stikkaa. Muille osasin laittaa kuin mikäkin pro, mutta itselle ei sitten millään. Kerran taisi mennä tuurilla, muuten ihan vitummoista räpellystä. Toki koukusta ja sen sellaisesta kertoo aika paljon sekin tosi seikka, että muistan keitelleeni toisten värkkejä kattilassa vartin jotta pystyi itse käyttämään näitä. Jopa sellaisten ihmisten työkaluja tuli keiteltyä ja käytettyä joilla oli esim tai mm. C-Hepatiitti. Eipä sillä paljoa merkitystä ollut, piti piriä saada suoneen tavalla tai toisella. Kai siinä viehätti se, että se potkaisi kuin tuhat wolttia viiden sekunnin sisään. Muutoinhan siinä meni 15-30min jos toisella tapaa nautti tätä myrkkyä.

Se on pakko vielä piristä sanoa, että vaikka itse pidän kyseistä paskaa paholaisen keksintönä yhdessä kirkkaan viinan kanssa, niin ennen sentään peli oli siinä mielessä rehtiä, että se tosissaan oli piriä. Tänä päivänä "piri" saattaa olla jotain tutkaria (=muuntohuume) joko jopa kokonaan tai ainakin tutkarilla jatkettua skeidaa. Siinäpä on kiva niitä 0,2 - 0,3g kuteja tykittää kun seassa saattaa olla sellaista paskaa, ettei tosikaan. Ei ihmekään kun jengi flippaa entistä enemmän ja kuolemia tulee tasaisesti. Muistan itse kerran essoilla jatkettua MDPV:tä vetäneeni hihaan, se oli wappu 2009 ja voinee sanoa, että eipä kaukana ollut valojen sammuminen ikuisiksi ajoiksi. Se oli ainut kerta, kun tutkareihin koskin.

 

Subutex/-xone

Jarruja. Subua. Subbaria. Notkuja. Kasipallo. Tähän rakastuin palavasti melkeinpä kerrasta. Löysin sen oman jutun. Tämä ei sekoittanut päätä sillalailla kuin piri, vaan oli huomattavasti turvallisempi ajatellen mahdollisia flippejä. En muista koskaan seonneeni tästä aineesta. Tykkäsin kovasti niistä lämpöaalloista, siitä notkumisesta ja valveunista. Ja olokin oli pääasiassa erinomainen. Tosin eipä sitä alkuvaiheessa varsinkaan mitään jaksanut tehdä, jokusen vuoden kuluttua tällä sai viivojen jälkeen olonsa suht normaaliksi, pystyi käymään kaupassa, asioilla jne. Muistan notkuja kyllä saaneeni ihan viimeisille metreille saakka, mutta kyllä se oli sen oman olon normalisointia loppuvaiheessa. Laattahan siinä monesti lensi, kun kunnon viivoja nokitti, mutta esim. mitään pahoja laskuja ei tullut koskaan. Mutta vaikka tämänkin saa kuulostamaan helvetin hienolta ja täydelliseltä huumeelta, niin tämänkin kohdalla kolikolla on se toinen puoli. Muistan joskus pahoissa subukoukuissa kesällä 2003 viikon nuokkumisen jälkeen, kun heräsin uuteen päivään niin voi vittu miten paskana sitä oli! Siis jos joka luuhun voi ihmisellä koskea, niin silloin koski. Oksentelua, aivan naama vitivalkea, kylmä hiki, fyysiset kivut ja tuskat aivan tolkuttomat. Voisi sanoa, että niin vittumaiset reflat, ettei millään aineella tuollaisia tuskia saanut aikaiseksi. Muistan sinä kesänä näiden reflojen aina vaan pahentuneen ja pahentuneen. Jos jo ekalla kerralla tuntui, että nyt mä kuolen, niin voitte kuvitella millaiset olot sinä syksynä oli, kun oli joku 4kk nokittanut lähes päivittäin subua. Kyllä, luulin kuolevani useita kertoja, koska kipu oli sietämätön. Ei löydy hyvää asentoa, on ihan sama makaatko vai istutko vai seisotko vai mitä teet, kuolemaan verrattava tuska/kipu oli läsnä.

2000-luvun loppupuoliskolla itse Subutex oli jo hankalempi saada. Korvaushoidoissa käytettyä Subutexiä ei enää siinä määrin ollut, koska se vaihdettiin Subuxoneen. Ihan ok kamaa se sekin, siis siinä mielessä, että kyllä sillä ne lähes samat olot sai kuin Subutexillä. Tehoja oli vain vähemmän. Ja se sitruunan maku nielussa ei unohdu varmaan koskaan. Sitä pörinää sitten riitti parisen vuotta. Silloin, kun hihaanveto alkoi, joskus vuonna 2010 muistelen muutaman kerran piikittäneeni myös subua, mutta en mä siitä silleen tykännyt. Ei tullut sellaisia kohahduksia kuin pirillä mitä sai. Mutta pitihän sitä testiä. Subu oli siinä mielessä turvallinen aine, kun aina tiesi mitä sai, kun sitä osti. Kasipallo oli kasipallo ja se oli sitä mitä pitikin. Ehkä siinäkin yksi syy, miksi siihen niin palavasti rakastuin. Ostaessaan subua, sai subua, toisin kun piriä osti, niin ikinä tiennyt millä sitä oli jatkettu ja millaista leikattua paskaa sitä lopulta veti.

 

Siinäpä jotain purpatusta aina niin mielenkiintoisesti aiheesta. Lukekaa ja kommentteja saa jättää, vaikka omista kokemuksia tai ihan mistä vain.