Mä en ole koskaan lakannut toivomasta, toivomasta sitä, että Sinä vielä nousisit siitä missä jamassa olet. Elämä on lyhyt, meillä jokaisella ja sitä ei kannata heittää hukkaan. Mulla on sulle yksi pyyntö: Älä luovuta! Mä en pysty sanoiksi pukemaan sitä huolta ja pelkoa mikä mua nytkin hallitsee. Sä oot mun äiti. Äiti, joka synnytti minut, piti minusta huolta pienenä, piti huolta kun olin kipeä. Se on äidin rakkauta. Mä en kestäisi sitä jos sinut menettäisin ja uskon, että sisaruksillani olisi sama tilanne. Sekä miehelläsi. Olet liian tärkeä, liian tärkeä ihminen menetettäväksi. Niin kauan kun on toivoa, en laka toivomasta sitä parempaa huomista Sinulle. Pelkään kyllä, paljon. Pelkään menettäväni sinut. Sitä en kestäisi, en millään. Jos pystyisin auttamaan, auttaisin. Juoksisin vaikka joka ilta Rantakylän ympäri jos se sinua auttaisi, mutta kun se ei auta. Olen kädetön tässä tilanteessa. En osaa auttaa enkä tiedä mitä tehdä. Olen täysin aseeton. Muutos lähtee sinusta ja mä tiedän, sä tiedät, se muutoksen tie veisi aikaa todella paljon. Mutta se toisi sinut takaisin.

Eniten pelkään sitä, että minä, sinun esikoisesi, kun syksyllä saa oman esikoisensa, sinä et ole enää täällä näkemässä sitä. Se olisi pahin mahdollinen tilanne. Olet mummina saamassa neljänen lapsenlapsesi. Jos se antaisi voimia sinulle ja sitä uskoa, että kyllä tästä noustaan vielä. Ainakin niin toivon.

 

.tumblr_m5o2mkZrBE1rsj18oo1_500.jpg

 

Älä äiti pliis luovuta..