H.A.V tulee edesmenneen ystäväni nimikirjaimista. Hän on J.V velipoika josta elokuussa kirjoitin pitkän tekstin. Nyt, tänä iltana 17.2.2015, 5,5 vuotta myöhemmin olen saanut vastauksen ja sielulleni rauhan. Voin jatkaa eteenpäin, nauraen, niinkuin HAV toivoo.

Elokuun viimeinen päivä 2009

Asuin tuolloin Vantaalla Hakunilassa kun silloisen mesen kautta kämppis sai sydämmen musertavan viestin; H.A.V on kuollut, on hukkunut Joensuussa. Pyörre vei. H.A.V oli lähtenyt uimaan väsyneessä oloissa kohti toista saarta mikä oli hyvin kaukana. Vaikka hän hyvä uimari olikin, voimat ei riittänyt. Kun ottaa huomioon vielä sen, että paikalla on ns. kaksoispyörre eli vesi pyöriin molempiin suuntiin samanaikaisesti, ei lienee ihme, että näin valitettavasti pääsi käymään. Mutta se oli shokki. Vaikka en hänen kanssaan hirveästi tekemisissä ollut viimeisen vuoden aikana, Nurmeksessa lapsuuden ensimmäinen ystävä yhdessä veljensä J.V:n kanssa, niin aina heillä paikka oli mun sydämessä. Aina. Ihan aina. Virtaus vei H.A.V:in jonnekin mistä se löytyi muistaakseni kahden viikon etsintöjen jälkeen. Tämä kaksi viikkoa me mietittiin, että löytyykö hän enää koskaan. Pelkästään se jo suretti kaiken muun ohella. Lopulta HAV löytyi (onneksi) ja myöhemmin pidettiin hautajaiset, jonne en valitettavasti kyennyt menemään. Toki välimatkaakin jo pelkästään oli se 500km, mutta ei se varsinainen syy ollut. Syy oli se, etten yksinkertaisesti pystynyt menemään. Jälkeenpäin hiukan kaduttaa tuo, mutta minkäpä sille enää voi.

 

hannun%20arkku.jpg

R.I.P my homeboy

 

Tämä päivä 17.2.2015

Otsikon mukaisesti olen saanut tänään vastauksen kaikkiin kysymyksiini koskien tätä kuolemaa. Kun huhujakin aina oli, ties millaisia, niin oli aika hankala tietää ja uskoa mihinkään. Siksi tämä epätietoisuus siitä, liittyikö HAV:n kuolemaan jotain muutakin? Hukkuiko hän vahingossa vai pakottamisen kautta? Tai muita vastaavia kysymyksiä oli avoinna viisi ja puoli vuotta (5.5v!) ja nyt tänään olen saanut vastauksen. Ei liity. Hän oli vain väsyneessä tilassa ja kun kaksoispyörre mukana ja pitkä matka uida, niin näin kävi. Voitte uskoa, että helpottaa omaa oloa tällainen tieto (lähes suoraan häneltä). Mun sydämen rasitus tippui jonkun promillen saman tien kun tiedän nyt, että kuolema oli tavallinen hukkuminen, eikä siihen liity mitään muuta. H.A.V toivoo minulta ja muilta hänen läheisiltään yhtä asiaa. Naurua. Joten pidetäänkö me hänelle läheiset ihmiset nyt tästä kiinni ja sovitaan, että ME nauramme tästä lähtien? Minä ainakin ajattelin kuunnella häntä ja toteuttaa hänen ainoan toiveensa.

 

Kun silloin syksyllä/loppukesästä HAV tuli tänne meille aivan yhtäkkiä ja pyöri kaksi viikkoa paikalla, niin silloin me saatiin tehtyä se mitä varten hän yleensä tuli, hän etsi veljeään J.V:tä ja kun sen hoksasin silloin kahden viikon pähkäilyn jälkeen ja sain J.V:n tänne, he, veljekset, lähtivät yhdessä kohti muita maita. Se ilta on piirtynyt minun ja myös kihlattuni mieleen aika pysyvästi. Ja mikä etuoikeus minulla olikaan kun sain hengata molempien kanssa sinä iltana vielä viimeisen kerran, vaikka vain muutaman tunnin, niin silti se tuntui hemmetin hienolta, mutta toisaalta se oli myös surullista, koska silloin ne viimeiset jäähyväiset pidettiin. Poikien piti jatkaa matkaa, yhdessä vihdoin ja olen onnellinen, että sain heidät liitettyä yhteen. Ja nyt kun tämä minun päässä ollut mysteerikin ratkesi, niin kyllä, on huojentunut olo. Hyvää matkaa veriveljet, me kaikki ikävöidään teitä kumpaakin. Levätkää tästä lähtien rauhassa. Ja jos jatkossakin tulee viestiä teiltä, niin voin olla se välittäjä muille. (Ja nyt sitten suurin osa pitää mua vähintään seinähulluna, mutta pitäkää. Itse kuitenkin tiedän mitä tiedän, ihan konkreettisien kokemuksien takia).