Vuonna 2007 joulukuussa olin Jokerifaneille järjestetyissä pikkojouluissa. Alkuiltahan meni oikein hyvin; oli ensin Jokerien kotipeli ja sen jälkeen jatkot Helsingin keskustassa. En muista miten peli päättyi ja paljon kello oli kun baariin saavuin, mutta olin täysin selvinpäin. Ajattelin, että kun eurolla saa melkeinpä mitä tahansa viinaa niin ei tarvitse pohjia. Viina tosin ei sovi minulle... No eipä siinä, yksin olin liikenteessä ja alkuillasta baarissa naukkailin hissukseen viinakuteja ja jotain naposteltavaakin oli. Sitten yhtenä hetkenä, varmaan puolilta öin, olin ulkona tupakalla Jokereiden fanipaita päällä kun silloinen IFK-pelaaja Ilkka Pikkarainen sattui kävelemään ohi, hirveässä humalassa. Vuorokeskustelu meni jotakuinkin näin:

-Vitun narri!

-Häh?

-Haista vittu narri!

-??? Kukas vitun pelle sä oot? (I.Pikkarainen (tunnistin, mutta en kertonut sitä hänelle))

-Etsä tiiä kuka mä oon?!! PIKKARAINEN!!!

-Kuka?

-PIKKARAINEN!!!!

-Pitäskö mun tuntee sut jostain?

-VITTU MÄ OON PIKKARAINEN!! SAATANA!! Haluutsä turpaas?!!

(Tässä kohtaa olin jo hiljaa ja seurasin, tuleeko se oikeasti päälle)

-PIKKARAINEN!!!

Lopetin omalta osalta tilanteen nauramalla sille. Ei se vissiin oikein tykännyt siitä...

 

Mutta, tässä kohtaa tilanteeseen tuli naispuolinen Jokerifani joka sai ohjattua herra Pikkaraisen sivummalle. Kerkesi se siinä hilautua aika lähelle. Silloin ja jälkeen päin olen ihmetellyt, kuinka sinä syksynä Maajoukkueeseen noussut SM-Liiga pelaaja käyttäytyy noin? Loppuillasta mitä baarissa sattui, ei mitään muistikuvia joten tästä pääsemme koko illan kruunanneeseen huipennukseen:

 

Meni noin klo 4:00 aamuyöllä Helsingin keskustan bussipysäkille ja ehdin kuin ehdinkin viimeiseen bussiin. Matkaa sieltä Vantaan Hakunilaan on kuitenkin sen verran, että yöaikaankin se matkanteko kesti noin 45min. Tämä oli liikaa. Nukahdin jossain vaiheessa, viimeisten muistikuvien saattelemana, että ihan vähän vaan silmiä kiinni ja sitten... Heräsin sitten siihen kun bussikuski huutaa "PÄÄTEPYSÄKKI!". Kysyin, missä ollaan ja se sanoi, että Kuninkaanmäellä. Kysyin sitten jatkaako tämä takaisin päin missään vaiheessa johon kuski sanoi, että menee noin vartti ja sitten lähden kohti Helsinkiä. Kysyin lupaa olla bussissa sen aikaa, että jäisin siinä Hakunilan kohdalla pois. Onneksi se sopi kaverille. No eikun uusi yritys sisään. Seuraavan kerran kuulin jälleen jo toistoksi luettavan huudon etuosasta; "PÄÄTEPYSÄKKI". En voinut uskoa tätä, olin takaisin Helsingissä, olin jälleen nukahtanut ja klo oli jotain 6 aamulla. Mitään edistystä ei ollut tapahtunut. Ei mitään.

Menin ulos ja mietin, mitäs hemmettiä nyt. Huomasin rautatieaseman olevan auki joten hipihipi sinne lämpimään. Jengiä nukkui ihan sikin sokin pitkin asemaa ja etsiskelin itselleni kivan paikan missä laittaa simmun taas kiinni ja toivoa, että jotenkin selviä kotiin saman vuoden puolella vielä. Nuokuin siinä kun kaksi tyyppiä tuli utelemaan olisiko Subua (Subutex). Sanoin heille, että ovat 3 vuotta myöhässä ja jatkoin uniani. Hekin ymmärsi yskän ja lähtivät menemään. Jossain vaiheessa tuli sitten pieni kopautus jalkapohjaan joten siitä sen aamun viimeinen havahdus. Vartija nuiji pampulla ja kehotti jatkamaan jonnekin muualle siitä kun metrotkin kulkee. Mietin, että on sunnuntai ja eipä taida metro mua auttaa kun menee Mellunmäkeen ja sieltä jatkoyhteyttä ei saa ihan heti. Joten eikun odottelemaan kun ensimmäinen bussi lähtee kohti itä-Vantaata. Se taisi olla jotain 9 aamulla kun se ensimmäinen bussi sitten lopulta oli valmis viemään väsyneen sankarin kotiin. Tässä vaiheessa oli pää jo selvinnyt pahimmasta sumusta ja voi sitä helpotuksen huokausta kun kotioveni sain auki (tällä kertaa en nukkunnut ohi pysäkin). Kello oli 10 AAMULLA kun olin kotona pienin pääsäryn kera. Ensimmäinen yritys tapahtui jo AAMUYÖSTÄ KELLO 4... Mulla meni siis ujosti 6 tuntia taittaa matka johon menee normisti se 45 minuuttia. Ei mennyt ihan niinkuin alkuperäinen suunnitelma oli. Piti näköjään herkutella pari kertaa ja kolmannella sitten :D