Damn. 29.4.13 se alkoi. Tämä matka mikä on vienyt minut tähän pisteeseen alle 1,5 vuodessa. Aloin tuona kyseisenä päivänä kuntouttavan työtoiminnan Jokikadun Pajalla. Se oli se viikko kun keskiviikkona oli vappu. Eli kävin kaksi päivää siinä puupajalla olemassa, sitten tuli vappu ja sitten se alkoi. Minun kehittyminen.

Jokikadun paja

Aloitin kuntouttavan työtoiminnan ensin kahdella päivällä viikossa, ma ja ti. Kuukausi myöhemmin kalenteriin tuli jo kolmas päivä, ma ja ti vietin puupuolella, to oli sitten ns. Seikkailuryhmän vuoro. Kuulin tästä työkaverilta ja kiinnostuin. Me siis "seikkailtiin" joka to eri paikassa pitkin Joensuuta. Eli jokainen to oli erilainen kuin edellinen. Se oli siistiä. Sitten pidin viikon loman juhannusviikolla ja tätä ennen olin jo oma-aloitteesti käynyt kysymässä samassa rakennuksessa sijaitsevasta ATK-pajasta olisiko siellä mulle jotain tekemistä. No se saatiin junailtua siten, että heinäkuun puolivälissä menin sinne kolmeksi päiväksi (ma-ke) apuohjaajaksi ja neljäs päivä eli to oli edelleen sitä seikkailuryhmän kanssa duunailua. Tehtiin uusi kolmen kuukauden soppari, aina tuonne lokakuun loppuun saakka (2013). Näin oli tullut kahdessa ja puolessa kuukaudessa kaksi lisäpäivää eli yhteensä neljänä päivänä porskutin neljä tuntia päivässä kuntouttavaa. Se teki mulle erittäin hyvää. Sitten syyskuussa 2013 olin tämän seikkailuryhmän kanssa, tällä kertaa tosin yksinäni asunnottomien yömajan pihaa siistimässä. Samassa pihassa sijaitsi sitten toinenkin rakennus. Rakennus joka sisälsi jotain, mikä muutti minut ja minun tulevaisuuden.

 

Kävin tuona päivänä myös tuossa kyseisessä rakennuksessa. Siivosin sen mestan yksinäni ja kun olin istumassa sohvalla kahvikuppi kädessä, tuli paikan pomo juttelemaan siihen. Selvennän nyt mistä paikasta on kyse; Joensuun Sinirisri ry toimii tuossa paikassa. Niin, juteltiin siinä tämän naishenkilön kanssa kunnes hän yhtään varoittamatta kysäisi, josko tulisin töihin heille. Vaikutin kuulemma sellaiselta ihmiseltä joka tekee työnsä ja on muutenkin reipas. En tiedä millä ilveellä mä sen sain sanottua suustani, että kyllä, kyllä haluan tulla teille töihin. Ja siitä se sitten läksi, mun tulevaisuuden totaalinen muuttuminen, parempaan suuntaan.

Siniristin aika alkaa

Alkuun mua hirvitti todella. Mietin, että mihin ihmeeseen nyt tuli sotkeuduttua. Jaksanko minä? Se mietitytti eniten. Kuitenkin 4x4h muuttuin siten, että töitä oli viitenä päivänä viikossa yhteensä 23 tuntia. Eli joka päivä töitä ja tuntimäärä viikossa nousi 7:llä tunnilla. Se mietitytti todella. Olin alkuun arka, kuin peura ajovaloissa. Pelkäsin, olin ujo ja arka, mutta en luovuttanut. Parissa kuukaudessa tajusin, että "hitto, mähän jaksan!". Mun työnkuva oli kuntouttavan työtoiminnan ohjaaminen. Olin siis kuntoutujille ohjaaja. Hyppäsin siis itse kuntoutuksesta heidän ohjaaksi. Se oli melkoinen muutos.

Samalla mulla tukiverkosto vahvistui ja alettiin miettiä josko kouluun menisin. Ala oli alkuun hieman hämärässä, mutta päihdetyötä kun siinä tein niin alkoi muodostumaan ne haaveeti siitä mikä haluaisin olla isona. Mulla oli monta kuukautta aikaa miettiä ja tunnustella olisiko päihdetyö se mun juttu mitä isona väännän. No tulin tammikuussa siihen tulokseen, että se se on. Hain kouluun ja hitto soikoon, mä pääsin sisään! 24.2.2014 alkoi monimuoto-opiskeluna päihdetyön ammattitutkinnon suorittaminen. Alkuun ja oikeastaan vieläkin jonkin verran, olin pihalla vähän kaikesta. Olin opiskellut huonoin tuloksin viimeksi 13 vuotta sitten. Paluu koulun takapulpettiin oli aikamoinen ns. kulttuurishokki. No nyt puoli vuotta myöhemmin vähän jumittaa edelleen, mutta luotto on kova siitä, että tämän saan käytyä. Joten en ole siitä huolissani.

Palataan Siniristiin. Olen tässä tuosta helmikuusta saakka ollut kaksoisroolissa. Opiskelija ja työntekijä. Ihan hyvin se on mennyt. Kesällä oltiin koko heinäkuu kiinni joten mulla oli viiden viikon loma. Se teki gutaa ja höpöä. Erilaisten systeemien takia tai niistä johtuen tein kesäkuun sekä elokuun ja syyskuun tähän päivään saakka 30h/vk duunia. Uuvuttihan se, mutta selvisin. Se oli tavallaan mulle kova koitinkivi ja hyvä testi työkunnosta. Omasta mielestä tuo tuntimäärä viikossa oli sopiva, sellainen jonka jaksoin painaa kiitettävän hyvin. Nyt, tänä päivänä 11.9.2014 se on ohi...

Lomat pitää pitää ennenkuin työsuhde loppuu. Olin siis palkkatuella ja palkkatuella saa olla max. vuoden. No nyt se vuosi on täynnä. Se mikä tästä tekee mulle täysin vierasta ja outon on se, että mä helvetti soikoon sain tehtyä ensimmäistä kertaa elämäni aikana jonkun asian alusta loppuun ilman, että lusmuilisin tai keskeyttäisin ennen aikojaan. Mä tein sen! Ensimmäisen kerran elämäni aikana sitten peruskoulun sain jonkun asian vietyä loppuun ilman karkaamista jonnekin. Hitto miten hienon tunteen se luo kun tajuaa onnistuneensa. Pää on tällä hetkellä sellaisen huminan alla, ettei tosikaan. Tämä vuosi kasvatti mua ihmisenä aivan hemmetin paljon. Itseluottamusta ja -varmuutta tuli roppakaupalla. Olen kuin uusi ihminen kun vertaa vuoden takaiseen. Sain sosiaaliset taitoni takaisin. Kun vuosi sitten vielä olin suurinpiirtein kauhusta jäykkänä jos ihmisiä oli ympärillä enemmän kuin viisi, niin nyt oikein nautin kun töissä kävi parhaillaan asiakkaita semmoista neljää kymmentä. Niin mä viihdyin heidän kanssaan kuin kotona olisi ollut. Miettikää mikä muutos tuossakin suhteessa. Ja nyt se on ohi... Vuosi tuli väännettyä ja hemmetin hyvää teki. Palaan kyllä vielä Siniristille tuossa ensi kuussa lomien jälkeen, kunhan saan sen näytön tehtyä niin voin aloittaa toisen osion harjoittelun. Kelasin olla Siniristillä lokakuusta aina joulukuun loppuun. Sitten on aika siirtyä toisiin harjoittelupaikkoihin ja viedä koulu kunnialla läpi ja loppuun.

 

MUTTA MINÄ TEIN SEN! Tällä todistin niin muille kuin ennenkaikkea itselleni, että mä pystyn. Minä pystyn!

 

Kiitos Siniristi, kiitos pomolle kun olet ollut sekä hyvä esimies, että tukija ja kuuntelija. Kiitos kaikki työkaverit, olen saanut teistä aika monesta itselleni ihan ystävän. Se on hitokseen hienoa :) Kiitos kuntouttavan työtoiminnan ihmiset jotka olitte mun ohjaksissa kuntoutumassa. Teistä jokaisen kanssa tulin toimeen ja oli kivaa tehdä teidän kanssa yhteistyötä ja viedä teitä jokaista edes hitusen eteenpäin elämässä. Kiitos kuuluu myös kivoille asiakkaille, meillä oli monia kertoja tosi hyviä keskusteluja. Niitä kaipaan varmaan tämän loman aikana tosi paljon, mutta muutaman viikon päästä päästään taas jauhamaan :)